Reissu-Rebel osa 1



Käyn nyt käsiksi viime vuoden tapahtumiin matkakertomusten muodossa kronologisessa järjestyksessä. Pari koosteenomaista juttua olenkin reissusta kirjoittanut, ja hieman enemmän ajalta heppatilalla Espanjassa. Kuitenkin useampi kuukausi meni täysin pimennossa. Koska kuvia ja kertomuksia on kokonaisen vuoden kattavalta ajalta, päätin tehdä usean eri tekstin ja tiputtelen niitä sitten tänne aika ajoin. Pääsisi blogi joskus ajantasalle, ehkä ensi reissuun mennessä ;)

Lähdin siis Rebelin kanssa pakettiautokodilla Eurooppaa kiertämään heinäkuussa 2012 ja kotiin palasimme heinäkuussa -13. Reissu oli mahtava kaikinpuolin, varmaankin elämäni mieleenpainuvin vuosi. En ollut suunnitellut reissua muuten, kuin suuntaamalla ensin Slovakiaan ja sieltä sitten muualle Eurooppaan, talveksi Espanjaan. Luotin siihen, että kun uskaltaa heittäytyä, niin asiat sujuvat omalla painollaan. Ja niin se autokin vain tulla tupsahti oikealla ajalla, siit turhia stressaamatta. Kolme viikkoa ennen suunniteltua lähtöajankohtaa ostin Ford Transitin vm. -97. Ruostetta helmoissa ja särö tuulilasissa, mutta se nyt ei menoa haittaa. Eipä ainakaan varkaat ole kiinnostuneet. Hinta vaivaiset 1500€. Autossa ei ollut mitään ongelmia koko vuoden aikana, ja ajettua tuli n. 17 000km yli ja ympäri monen vuoren. Vieläkin puksuttaa täysin voimin! Aina vitsailenkin sillä, että suosittelen autokauppoja mustalaisen kanssa, niin elämäni ensimmäiset autokaupat syntyivät :)

Tein puoli vuotta paljon töitä säästäen rahaa, jolla toteuttaa unelmani pienestä irti-otosta. Aina on aikaa olla mukana siinä kuuluisassa oravanpyörässä, jota elämäksi kutsutaan. Liian monta vuotta oli tuntunut siltä, että en elä elämääni kunnolla, vuodet valuvat ns. hukkaan.. Ahdisti suomalainen tuppisuinen ja ennakkoluuloinen elämäntyyli ja iänikuiset säännöt ja rajoitukset ja niiden liian kuuliainen noudattaminen. Esimerkiksi koiran irti pitämisen ongelmallisuus, asia joka on minua aina suuresti ahdistanut..Vuoteen ei sitten oikein hihnaa tarvittukaan, hallelujah! Kesti hieman, ennen kuin totuin taas hihnalliseen elämään Suomeen palattuani. Onneksi asun maaseudulla, jossa koirat voi hyvällä omallatunnolla olla irti ilman huutoja vastaantulevilta ihmisiltä. Myös kyläkauppaan ja baariin saa mennä koiran kanssa. Kiitos Numminen, ylläpidät uskoani ihmisyyteen.

Matkailu on saanut minut rakastumaan uudelleen Suomeen ja vähän suomalaisuuteenkin. Vaikka kärjistetysti sanottuna ollaankin juro ja kateellinen kansa, parhaimmillaan olemme myös rehellisiä, vilpittömiä ja avuliaita. Olisipa suomalaiset aina siinä yhden tai kahden oluen aikaansaamassa ns. normaalitilassa, jolloin uskallataan puhua toisille kassajonossakin tai tervehtiä naapuria jne.. Puhumattakaan täysin vieraan ihmisen tervehtimisestä, sehän on varsinainen haaste ja saa monet kiinnostumaan varpaistaan. Useimmiten ei muisteta hymyillä, mutta annettakoon se anteeksi, onhan täällä niin paljon muuta, mistä iloita. Vapaus liikkua luonnossa, nauttia sen antimista ilmaiseksi jne. Monessa maassa luontopuistot olivat maksullisia ja jopa ihan törkeän hintaisia. Saunaa, ruisleipää ja karjalanpiirakoita tuli ikävä. Leipää äiti lähtettikin sitten välillä postissa poloiselle patonkien armoilla olevalle tyttärelleen. Onneksi joka maassa oli LIDL, josta sitten sai sellaista saksalaista ruisleipää. Kyllä sillä hengissä pysyi. Mm. Espanjassa LIDL:n pihalta voi myös löytää hylättyjä koiria. (Lue teksti: Sadhu-Salamatkustaja)

Ehkä tässä on tarpeeksi alkusanoja, arvasin, että tästä tulee romaani ;) Aloittakkaamme.

Matkasimme siis ensin laivalla Tallinnaan. Saarenmaallakin on tullut käytyä kolme kertaa ja Virossa muutenkin matkailtua jonkin verran. Baltian maat ei siis kiinnostaneet, ne on kaikki ihan lättäniä. Halusin vuoria. Kolmantena päivänä olimmekin jo Slovakiassa. Matkaseurana Slovakiaan asti oli kaksi kaveriani.

Yksityinen merenrantakohteemme Latvian Lilastessa, johon täysin sattumalta päädyimme ensimmäiseksi yöksi. Olin jo Virossa ihmetellyt ja ihallut autioita kilometritolkulla jatkuvia hiekkarantoja, kyllä kelepaa!!


Merenrantametsää Latviassa


Juuri heränneenä Puolassa



Pieni ruokakauppa Puolan maaseudulla


Tässä kuljetetaan, mitä?!


SLOVAKIA

Puolan ja Slovakian raja, horisontissa Karpaatit


Autolla ajomaratoonillakin piti välillä pysähtyä tuulettumaan. Tässä ollaan juuri saavuttu Slovakiaan ja kuski eli allekirjoittanut tarvitsi vähän revittelyä jäsenilleen..



Näiden tiipiiden ohi en juuri kameraa vienyt. Saavuimme Slovakian Rainbow Gatheringiin, päihteettömään tapahtumaan, jossa kokoonnutaan kuukaudeksi elämään keskelle luontoa mahdollisen luonnollisesti. Ilman sähköä ja muita "mukavuuksia". Itse olin tuolla kaksi viikkoa. Tapahtumassa pidetään erilaisia työpajoja tanssista, joogasta, sirkuksesta, luonnonmukaisemmasta elämästä, musisoinnista, laulusta jne. Mitä vain kuka ikinä haluaa pitää. Paikalla oli parhaimmilaan muutama tuhat ihmistä vauvasta vaariin ja arviolta ainakin muutama kymmentä koiraa. Kaikki irti tietenkin. Yhtäkään koiratappelua en nähnyt koko aikana. En muuten koko vuoden aikana, mitä olin reissussa. Vaikka koirat oli suurimmaksi osaksi irti. Täällä Suomessa kun ei tarvitse mennä kuin koirapuistoon niin johan alkaa hampaat kolista..Kaikki voi sitten itse päätellä, mistä se johtuu.

Rebel sai tapahtumassa ensimmäistä kertaa nauttia oikeasta koiran elämästä, ts. tehdä juuri sitä, mitä haluaa, milloin haluaa, ja miten haluaa. Okei, keittiön lähelle emme menneet, koska olisi tullut huutia ja ruokaillessa pidin sen pois toisten lautasilta..Ruokahetki on kaksi kertaa päivässä, kaikki kokoontuvat piiriin, lauletaan lauluja käsi kädessä ja nautitaan vegaanista itse tehtyä luomuruokaa. Aika voimakas kokemus, kun parhaimmillaan ympyrä jatkuu spiraalinomaisesti muutaman tuhannen ihmisen jatkumona. Lopuksi ympäri kiertää musiikki- ja tanssiseurue, mihin saa vapaasti liittyä, ja kerätään kolehtia. Tapahtuma on siis täysin maksuton, ja ainoa tulonlähde ja toiminnan mahdollistama käytäntö on tämä kolehti. Sinne ei ole pakko laittaa yhtään mitään. Ja käsittääkseni yleensä jäädään voiton puolelle, ja niillä rahoilla sitten valmistellaan seuraavaa kokoontumista. Tapahtumaan ovat tervetulleita aivan kaikki, mutta sitä ei mainosteta mediassa. Jos kiinnostuit, muta et löydä lisäinfoa, niin laita vaikka viestiä minulle :)

Ikimuistoisin koiramainen hetki oli ehkä täydenkuunjuhlat, jolloin muutama tuhat ihmistä kokoontuu jättimäisen kokon ympärille laulamaan, musisoimaan ja tanssimaan. Rebel sitten huiteli missä mieli teki, villi veikkaus, että ruuan rippeitä maasta imuroimassa. Koska oli pimeää ei mennyt kauan, kun en enää tiennyt missä toinen huiteli, eikä Rebeliä huolettanut joutua minusta eroon (kuinka masentavaa). Monen luoksekutsun jälkeen annoin periksi ja uskalsin antaa toisen mennä rauhassa. Normaalisti kuitenkin tykkäsin pitää sen lähellä, jotta tiedän mitä se teki. Tuntui jotenkin hienolta luottaa siihen, että kyllä se sitten mut taas löytää, jotenkin mystisesti, sieltä tuhansien ihmisten joukosta ja niin löysikin. Kerran ainoastaan kuun valon valaisemana näin sen viilettävän tyytyväisenä nokka maassa muutaman kymmenen metrin päässä.  En edes kutsunut sitä, mutta Rebel huomasi minut (haistoi, tunnisti kävelytyylini?) ja juoksi luokseni. Sitten taas takaisin illanviettoon omiin suuntiin. Kun palasin parin tunnin päästä leiriini, siellä se vapaaherra nukkui täysin rauhaisena laavumaisessa pressuasumusvirityksessäni. Se oli mulle jotenkin liikuttava hetki, että en roikkunut kiinni Rebelissä, luotin siihen ja se oli jopa löytänyt takaisin omaan leiriinsä. Rebel on myös normaalisti aika eroahdistunut, mutta nyt siitä ei ollut tietoakaan.

Leirielämää

tämän tunnelmallisen kuvan nappaisi ylhäällä olevassa kuvassa istuva neitokainen



UNKARI

Slovakiasta jatkui matka Unkarin Budapestiin, jossa koirakin oli tervetullut ravintolaan


Rebelin turistiposeeraus Budapestissa


Budapestin keskustassa kuvattiin Milka-suklaa mainosta. Keskellä penkkiä istuva ukko löi lehmää nyrkillä päähän..Sanomattakin selvää, että Milka-suklaa on boikotissa (enpä ole sitä koskaan syönytkään) ja naama punaisena kiroillen pari kansainvälisesti tunnettua sanaa heittäneenä matka jatkui..Ihmiset kovasti halusivat kuviin lehmien kanssa, joille oli muuten kiinnitetty muovisarvet.





Unkarilaista käsityötä turistikrääsäkaupassa

Harvinaisen hyvin huollettuja kärryhevosia




Jossain korkeella Budapestissa, näkymät kaupungin yli oli aika huikeat



This is what I'm talking about! "Koirapuistoilua" Budapestissa :)




Katsokaa, siellä kaiken keskellä ulkoilee koira, vapaana, ilman hihnaa, valmiina tappamaan!

Kahvilassa Budapestissa


Budapest oli kaiken kaikkiaan erittäin viihtyisa kaupunki, maalaistyttökin siellä viihtyi! Illalla tansittiin tangoa näitä maisemia ihastellen. Todella kaunis kaupunki.


Tangoa Budapestin kaduilla featuring harhaileva Rebel. Rebel ei etsinnöistä huolimatta löytänyt tanssiseuraa, joten joutui tyytymään minuun!



SERBIA

Seuraavaksi oli suuntana Serbia. Pysähdyimme huoltsikalla ja tämä siellä hengaileva koditon koira yritti tulla mukaan :(

 Sielu lepää maisemassa

Paikallinen nainen viemässä eläimiään kävelylle :)


Seuraavallakin huoltoasemalla/ravintola oli vastassa kodittomia koiria. Tämä nälkiintynyt reppana sai kyllä itkun aikaiseksi. Ohi kulkevat imiset tujottivat, että mitä toi eukko nyyhkyttää..Sorry, en ole tottunut näkemään heitteille jätettyjä nälkiintyneitä koiria! Rebel lahjoitti pennulle monta Suomesta asti roudattua rinkulaluuta ja ruokaa ja vettä tietenkin. Kohdatessa näitä kulkukoria ei ole paljonkaan tehtävissä. Valitettavasti Serbiassa ei ole kovin montaa tarhaa, mistä koiran selvitymismahdollisuudet olisivat kovin huimat. Jossain määrin siis eettisempää antaa niiden jatkaa elämäänsä vapaana.. Suomeen adoptoidaan koiria Serbiasta Nobody's Dog-yhdistyksen avulla.






Matka jatkuu..näissä maisemissa on aika helppo rauhoittua.

Matkalla Sopotnica-vesiputouksille Serbiassa tuli vastaan sällainen suht mieleniintoinen silta, josta muutama lankku uupui tai oli katkennut.Mukavan pudotuksen pelossa kesti hetken, ennen kuin uskalsimme ylittää sillan..Ensin kävin vähän parantelemassa isoimpia koloja..


Ennen pakulla ylitystä halusin nähdä jonkun muun auton ajavan tuon kauhurotiskon yli. Sitten uskalsi itekin henkeä pidätellen ylittää sillan..


Missäköhän ollaan?? :D 

Sopotnica-vesiputoukset (elämäni ensimmäinen vesiputous-elämys)






 




Serbialaisia Rebel-faneja






MONTENEGRO
Montenegrosta tuli yksi lempimaistani. En ollut oikeastaan ennen juuri kuullutkaan maasta. Montenegro on siis osa entistä Jugoslaviaa. Ihmiset puhuivat yllättävän hyvin englantia kaikissa entisen Jugoslavian maissa. Lukuunottamatta vanhuksia. Turismikin tuntui kukostavan. 





Turistikaupassa

Viilentymässä upean värisessä Tara-joessa



Leirintäalueelta lähti koiranpentu mukaamme


 Durmitorin kansallispuistossa oli huikeat maisemat. Metsässäkin tuli vastaan lehmiä! Vuoria, järviä ja metsää sekä jopa ikijäässä oleva luolasto erään vuoren huipulla!



Koditon nuori koira, joka lyöttäytyi seuraan Montenegrossa. Harkitsin jo vakavasti sen mukaan nappaamista, kerta niin pti seurastamme. Pari päivää myöhemmin näin sen kuitenkin muutaman kilometrin päässä turistikohteen leirintäalueella leikkimässä muiden koirien kanssa. Toivottavasti joku ihminen otti sen kotiinsa!




Ruuhkaa tiellä :)





Vaikuttavan kokoinen heinäseiväs



Ratsastusretki Montenegrossa, 10€ tunti, sai mennä minne huvitti, itsenäisesti. Aika järkyttävää. Huomioon ottaen, että moni ei tiennyt hölkäsen pöläystä hevosista ja potki ja huitoi ja veti ohjista :( Kaunis ratsumme oli päivän päätteeksi kuitenkin niin väsynyt, että puoli tuntia pyörittyämme tuntui liian pahalta ja palasimme ja annoin idiootti-omistajalle 5€ hyvästien kera... Katsoin ensin, että hevoset ovat hyvin pidettyjä, ruokittuja, ei haavoja jne..Kutenkin lähtiessäni huomasin yhdellä hevosella otsassa harjan alla järkyttävän verisen reiän, joka oli täynnä kärpäsiä. Kysyin siitä, että miksi ei sitä hoideta mitenkään..Eihän tuolla välitetä tuollaisista asioista, valitettavasti. Tästä traumatisoituneena ja omasta itsekkyydestäni nolona seuraava ratsastusretki oli vasta Sloveniassa..


Matka jatkui upeiden vuorimaisemien saattelemana. Ilma oli usvainen metsäpalojen takia. Serbiasta Kroatiaan asti oli paikka paikoin vuorilla metsäpaloja.



Yksi aamu heräsimme järven viereisestä puistosta ja seuraamme liittyi kaksi puiston monesta kulkukoirasta. Nämä olivat emä ja pentu, uskoisin. Koska nartulla oli riippuvat nisät ja pentu liikkui yhdessä nartun kanssa.


Rebel ei normaalisti juuri innostu leikkimään, mutta pennuissa on jotain, mikä saa sen aivan villiksi! Tuossa sitten oli aikamoiset aamupainit vaikka kuinka pitkään..



Videopätkä aamupaineista


Ihastuin täysin Rebelin kanssa tähän nappisilmään, jonka nimesin Whiskeyksi. Koska olin päättänyt, että jos Rebel ihastuu johonkin koiraan, ja minä myös, saisi se lähteä mukaamme. Reppana Whiskey joutui pesulle järveen, mistä minulla on vieläkin muistona arvet raapimisjäljistä käsissäni.. Lisäksi sai kirppulääkkeen (varmuuden vuoksi) niskaansa ja olimme valmiit jatkamaan matkaa. Valitettavasti Whiskey puri hihnansa poikki ja karkasi jo samana päivänä, sidottuamme sen kiinni mennessämme uimaan. Autoon sitä ei voinut jättää, koska oli liian kuuma. Etsinnöistä huolimatta emme koskaan löytäneet sitä. Palasimme vielä seuraavana päivänä paikkaan, missä se katosi ja kysyimme ihmisiltä näköhavaintoja, mutta kukaan ei ollut nähnyt koiraa. Vieläkin mietin, että miten sille kävi.. Reppana joutui eroon emästään, mikä ei kuitenkaan tuntunut kumpaakaan osapuoltaan häiritsevän. Emolle jätimme herkkuluun, jota se jäi tyytyväisenä kaluamaan ja Whiskey matkasi tyytyväisenä autossa Rebelin vieressä nököttäen. Mutta oman ajattelemattomuuteni vuoksi karattuaan päätyi täysin outoon uuteen paikkaan taas oman onnensa nojaan. Toisaalta koitin ajatella, että se oli syntynyt kadulle ja osaisi varmasti löytää ruokaa ja vettä..ja ehkä joku jopa antaisi sille kodin, vaikka selkeästi Whiskey oli onnellisempi vapaana koirana. Entinen asuinpaikka oli oikeastaan aika ideaali, siellä kävi paljon ihmisiä leireilemässä ja uimassa. Roskikset olivat täynnä ruuan jätteitä ja ihmiset kohtelivat koiria inhimillisesti. Joten ruokaa varmasti riitti ja vieressä järvikin, josta pääsi juomaan. Perustarpeet siis kunnossa..Nyt joutui meren äärelle suolaisen veden armoille ruuhkaisen tien varrella sijaitsevaan pieneen kylään :(

Hei hei nappisilmä, toivottavsti sinulla on kaikki hyvin, en koskaan unohda sinua.. Anteeksi, että en pitänyt sinusta parempaa huolta...:'(




Rebel seurustelee pikkukoiran kanssa Kotor-nimisessä upeassa vanhassa kylässä. Tuolla piti käydä pizzalla ihan vain sen takia, että pizzerian nimi oli 'Sara' :)


KROATIA
Seuraavaksi olimmekin jo Kroatiassa ja suuntasimme Dubrovnikiin. Kuin ihmeen kaupalla löysimme ilmaisen parkkipaikan parin kilometrin päästä keskustasta ja istuessamme piknikillä erän rivitalon edustalla vanhempi rouva kutsui meidät kotiinsa ja tarjosi syötävää ja juotavaa. Isäntä antoi meille lisäksi Kroatian kartan. Varsin vieraanvaraista siis! :) Jälleen kerran aika turhaan hypetetty kaupunki. Kaikki maksoi, kuten vanhan kaupungin reunustaville muureille kapuaminen. Se niistä maisemista, en suostu maksamaan jostain, minkä kuuluisi kuulua kaikille!

 Rebel tutustuu Dubrovnikin dogeihin

 
Turisti-Rebel odottaa kiltisti kirkon ulkopuolella matka-kaveriamme



Reissun aikana Rebel oppi hienosti kulkemaan tien vierustaa, eikä enää harhaillut pitkin katuja, kuten koto-Suomessa oli tapana. Opin senkin, että paras olla kutsumatta sitä missään tilanteessa, koska silloin se aina kääntyi poikittain tielle.. Näin ollen muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen jälkeen opin olemaan kutsumatta sitä, jos vastaan tuli auto tmv..


Dubrovnik ja turistinen hektisyys sai jäädä taaksemme, ja päätimme suunnata sisämaahan rauhaa etsimään


Kaunista järvimaisemaa jossain päin Kroatiaa: Aamu

Ilta 


Joka kylässä pitkin Eurooppaa oli pieniä lihakauppoja, joista aina annettiin koiralle luita ja lihan rippeitä ilmaiseksi mukaan. Ihan liikaakin yhdelle koiralle, noilla helteillä ja ilman jääkaappia..Siinä oli sitten maha täynnä jonkin aikaa taas herralla. Miksi ei Suomessa ole enää lihakauppoja??


Tuon raakalaismaisen lihakuvan jälkeen hieman eteerisempää tunnelmaa. Kaunis aamu kirkasvetisen vuoristojoen rannalla, jonne majoituimme muutamaksi päiväksi. Olimme niin onnellisia löydettyämme vihdoin pois vuorten ja meren välistä. Huh! Pystyi taas hengittämään..



Kunpa muistaisin, mikä tämänkin pienen kylän nimi oli..valitettavasti kirjanpitoni ei ole koskaan ollut parhaimmasta päästä :P Kroatiassa edelleen.


Siinä on talo rakennettu vesiputouksen päälle, kiitettävä kohina varmasti lattian alla! :D


Ensimmäistä kertaa elämässäni suostuin maksamaan luonnonpuistoon pääsemisestä. Minua ahdistaa se, että luonnossa olemisesta pitäisi maksaa, sen kuuluisi olla vapaata aluetta kaikille..Suomessa sentään luontopuistojenkin ylläpito maksetaan verorahoista, eikä turisteilta nyhdetä rahaa kauniin luontomme kustannuksella. Noh, nöyrryin ja hintaa tuli n. 15€. Tämä paikka oli kuitenkin nähtävä. Plitvička jezera-eli Plitvicka-järvet.  Oli se sen arvoista. Upeita kristallinkirkkaita järviä, vesiputouksia sekä hienoa metsää ja luolasto. Elämäni ensimmäinen luola-kokemus! Harmi, ettei järviin päässyt uimaan, pöh! 







Luonnonpuistossa täytyi ottaa lautta nähdäkseen koko alueen. Rebel odottaa kyytiä.


 
 Pikku fisuja ja vähän isompiakin, niin lähellä, mutta niin kaukana..

Kohti elämämme ensimmäistä luolakokemusta, Rebel suunnan näyttäjänä!

Näkymä luolasta

Tämä eepoksen ensimmäinen osa saa nyt jäädä tähän. Itä-Eurooppa oli kaiken kaikkiaan mahtava kokemus. Olisinpa ehtinyt reissata siellä pidempään, erityisesti Montenegro ja Kroatian sisämaa olisi houkutellut. Romaniaan en halunnut mennä, koska arvelin, että en olisi kestänyt sitä kodittomien koirien määrää ja eläinten kohtelun tasoa. Nytkin niitä koiria kyllä oli, mutta ne vaikuttivat suurilta osin tyytyväisiltä elämäänsä, enkä nähnyt kenenkään ahdistelevan kodittomia koiria. Näin kaunista, upeaa luontoa, metsäpaloja vuoren rinteillä ja hymyileviä ihmisiä, jotka jopa avasivat kotiovensa täysin tuntemattomille matkustajille! Esimerkiksi Serbian pääkaupungissa Belgradissa tiedustelimme paikallisilta naisilta, missä olisi lähin pizzeria. Naiset sanoivat, että vaikka tässä ja ojensivat käteemme pizza-viipaleet! Loppu illan he näyttivät meille kaupunkia ja lopulta vaativat yökyläänkin ja kun lähdimme, saimme mukaan lahjan! Siis läksiäislahjan, aika ihmeellistä! Rebel muuten matkusti tuolla Belgradissa ekaa kertaa ikinä taksissa. Tais tulla 5 euron koiralisä ;)

Seuraavaksi suuntana oli Slovenia, Italia, Ranska ja lopulta Espanja. Saattaapi mennä tovi, kun saan seuraavan tekstin aikaiseksi, mutta kyllä se on tulossa!

Kommentit

Suosituimmat