21. toukokuuta 2011

Löytöeläimet



Pentuja odottamassa kotia Virossa Tallinnan tarhalla


Maapallollamme on noin 600 miljoonaa koiraa, joista 75% on kodittomia. Miljoonia kissoja ja koiria lopetetaan ikään ja kokoon katsomatta vuosittain ympäri maailmaa täyteen sullotuilla löytöeläintarhoilla. Miksi siis ostaisit koiran kasvattajalta, kun voisit antaa kodin kodittomalle? Useimmat kadulla elävistä koirista on entisiä kotikoiria, jotka hylätään erinäisten syiden sanelemana. Monissa maissa uskotaan, että eläimillä ei ole sielua eikä ne näin ollen voi tuntea kipua. Kulttuurierot ovat suuret ja ihmiset toimivat kuten aina ennenkin on toimittu - koira on hyötyeläin eikä sillä ole yksilöarvoa. 

Haluan kertoa kokemuksistani kotihoitajana ja kohtaamisista hylättyjen koirien kanssa kaduilla ja tarhoilla.


"On vallan upeaa havaita, että toiseen lajiin kuuluva olento suojelee meitä vapaaehtoisesti jopa oman elämänsä hinnalla. Me kunnioitamme näitä sankarieläimiä ja niiden horjumatonta uskollisuutta. Me myönnämme niille sotilasmitaleja ja ojennamme niille symbolisia kaupungin avaimia. Jotkut eläimet on ikuistettu kirjoihin ja patsaisiin, niin kovasti meitä on liikuttanut niiden suuri rohkeus. Silti yhteiskunta ei ironista kyllä yleensä pidä ihmisiä, jotka ovat valmiita vastapalvelukseen, vaarantamaan tai jopa uhraamaan henkensä eläimen tähden asettumalla harppuunan, ampuma-aseen tai kepin tielle, "enkeleinä" tai laupiaina samarialaisina vaan fanaatikkoina tai mielenvikaisina." -Susan Chernak McElroy

Kiinnostukseni löytöeläintoimintaan alkoi vuonna 2007, kun tutustuin ystäväni luona hoidossa olleeseen virolaiseen entiseen katukissaan nimeltä Milla-Magia. Muutuin hetkessä koiraihmisestä kissakoiraihmiseksi, ihastuen täysin tähän hurmaavaan, mahan päällä kuolaten rapsutuksista nauttivaan kissaan. Samana vuonna aloitin kotihoitajana toimimisen.

Koditon koira Rakveren tarhalla Virossa toukokuussa 2012

Löytökoiratilanne
Espanjassa maaseudulla on ennemminkin sääntö kuin poikkeus jättää koira metsästyskauden loputtua oman onnensa nojaan, ne tapetaan tai sidotaan vaikkapa puuhun nääntymään tai hirtetään joukolla juhlimisen tiimellyksessä. Seuraavana vuonna sama toistuu uuden koiran kohdalla. Joissain maissa, kuten Romaniassa, myrkytetään koiria järjestelmällisesti sen kuitenkaan helpottamatta ollenkaan koirapopulaatioden tilaan.


Niinkin lähellä kuin naapurimaassamme Virossa koirakulttuuri on yleisesti ottaen hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Koiria pidetään ympäri vuorokauden pihalla, yleensä ketjun päässä oman onnensa nojassa. Niiden virka on vahtia, jos ne eivät sitä tee, ne heitetään kadulle tai viedään tarhalle tekosyiden saattelemana. Tarhat ovatkin pullollaan virkaansa kelvottomia, (lue: liian kilttejä) lähinnä palveluskoirasukuisia koiria.



MAAKOHTAISTA LISÄTIETOA LÖYTÖKOIRISTA EUROOPASSA

Laaja sivusto, joka käsittelee löytökoiratilannetta aina koiranjalostuksesta 
alkaen kulttuurien ja turismin vaikutukseen

Kuvia löytökoirista Euroopassa (Sisältää järkyttävää materiaalia)



Miksi adoptoisin koiran kasvattajalta ostetun koiran sijaan?




Nuori katukoira Serbiassa kesällä 2012. Koira asui ison tien varrella olevan taukopaikan/ravintolan parkkipaikalla yhdessä parin muun koiran kanssa. Kukaan ihmisistä ei olisi voinut olla vähempää kiinnostunut nalkiintyneistä koirista, enkä itsekään voinut auttaa muuten kuin tarjoamalla vettä, ruokaa ja rakkautta. Serbialaiselle koiratarhalle joutuessaan koirilla olisi viela vähemman selviytymismahdollisuuksia, valitettavasti.



Kodittomia koiria Montenegrossa, kesä 2012






"Ihmiset eri puolilla maailmaa alkavat hiljalleen havahtua huomaamaan, että jokin hyvään elämään itsestäänselvästi kuuluva on vähenemässä, kenties vallan ehtymässä oman lajimme parissa. Tuo "jokin" liittyy arvoihin kuten rakkaus, epäitsekkyys, vilpittömyys, uskollisuus ystävää kohtaan, rehellisyys, innostuneisuus, vaatimattomuus, hyvyys, onnellisuus, hauskuus. Käytännöllisesti katsoen jokaisella eläimellä on näitä ominaisuuksia runsaasti ja ne ovat valmiita jakamaan niitä kanssamme, jos saavat mahdollisuuden ja jos edistämme sellaista vuorovaikutusta niiden kanssa" -Jay Allen Boone, Kinship with All Life

Löytökoira vai kasvattajalta ostettu koira?
Pääsääntöisesti rescuekoirat eivät vaadi isompia ponnisteluja kuin kasvattajaltakaan ostettu koira, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että koiran kanssa ei pitäisi tehdä töitä! Päinvastoin, jokainen koira, oli se sitten rescue tai kasvattajalta ostettu, tarvitsee luotettavan ja määrätietoisen ihmisen, joka ymmärtää koiran tarpeet ja on valmis näkemään vaivaa ja perehdyttämään itseään.
Rescuekoiraa harkitsevan tulee olla valmis panostamaan koiran oikeanlaiseen, positiiviseen koulutukseen ja ymmärtää koiran lähtökohdat, jotka voivat olla hyvin erilaiset kuin vastuuntuntoiselta kasvattajalta ostetun, yleisesti ottaen hyvin sosiaalistetun pennun kohdalla.

Yleensä koiraongelmat johtuvat meistä ihmisistä, ei koirista. Koirat aistivat ihmisten energioista todella paljon ja koiransa reaktioita pelkäävän tai aristelevan ihmisen käsissä aran ja pelkäävän koiran käytös vain pahenee. Rescuekoiran omistajalla tulisikin olla hyvä itsetunto, varmuutta pärjätä koiran kanssa ja mikä tärkeintä olla valmis kouluttamaan itseään koiran kouluttamiseen. Oikea, positiivinen asenne ratkaisee.
Ehkä tärkeämpää kuin se, onko aikaisempaa koirakokemusta on, että on avoimesti valmis oppimaan koirista. Joskus rescuekoira ei ole järkevin valinta, vaan oman elämäntilanteen mukaan tulee osata arvioida, riittääkö aika ja osaaminen rescuekoiralle. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että puolella koiranomistajista ei edes pitäisi olla koiraa, vaan pehmolelu, sen verran utopistisia käsityksiä ihmisillä valitettavasti on koirista. Ei ollenkaan ymmärretä niiden luonnollisia tarpeita ja puetaan päälle takkia ja tossua ja kierretään korttelin ympäri ja ihmetellään kun Tessu tuhoaa paikkoja ja vetää hihnassa eikä tottele mitään vaikka kuinka revin hihnasta ja karjun ja ja ja.

Liian suuri ongelma nykyaikana on täysi ymmärryksen puute ihmisten ja koirien välillä. Aivan liian usein pelkäävä koira leimataan vihaiseksi, muriseva koira pomottelevaksi jne ja koiria rankaistaan niille täysin luonnollisesta käyttäytymisestä. Suurin osa ihmisistä ei osaa edes lähestyä koiria oikein, yritetään silittää suoraan päälaelta, tuijotetaan koiraa tai leperrellään hermostuttavasti.
Rescuekoiraa harkitsevan onkin siis syytä osata keskustella koiran kanssa, lukea sen signaaleja ja ennakoida. Näillä pääsee jo todella pitkälle. Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion kirjallisuutta, ne kuuluisi mielestäni saada koulujen oppimateriaaliin. Parhaita tuloksia koulutuksessa saadaan palkitsemalla hyvä käytös ja olemalla huomioimatta negatiivinen käytös.

Joskus kohdalle sattuu sellainen kultakimpale, jonka rinnalla naapurin kultainennoutaja Tepsu vaikuttaa koirien pöpilästä karanneelta mielipuolelta. Mutta yritän aina kertoa myös niistä mahdollisista haasteista, jotta rescuekoira pääsee kotiin, jossa sitä ymmärretään kaikkine mahdollisine menneisyyden haamuineen, ja ollaan valmiita hyväksymään koira kaikkine kantamuksineen.



Pieni menestystarina

Rescuekoirien temppuvideoita


Löytöeläinyhdistykset
Löytökoiria välittävät yhdistykset toimivat täysin lahjoitusten turvin ja se on vapaaehtoistyötä. Koirista perittävät kulukorvaukset kattavat rokotukset, passin, mahdollisen steriloinnin ja maasta riippuen lentolipun hinnan ja testit kohdemaissa tavallisimpien sairauksien poissulkemiseksi. Joskus kulukorvaussumma ei edes kata todellisia kuluja, sillä kotihoidossa olevan koiran mahdolliset eläinlääkärikustannukset lisäävät yhdistyksen kuluja ja jotkut yhdistykset myös sponsoroivat vanhojen tai erityistarpeita omaavien koirien kodinsaantia maksamalla osan kulukorvauksista. Muistan myös erään yhdistyksen maksaneen juuri kodin saaneen koiran kotiuduttua ilmenneet välitöntä hoitoa vaativat kalliit terveyshoidot lahjoitusrahojen turvin (esim. hammasongelmat).

Yhdistykset rahoittavat lahjoitusrahoilla erilaisia projekteja eläinten alkuperämaassa ja osallistuvat merkittävällä tavalla eläinsuojelun edistämiseen pitkällä tähtäimellä näyttämällä esimerkkiä eläinarvon mukaisesta elämästä sivistysvaltion tavoin ja käymällä keskusteluja paikallisten vaikuttajien kanssa. Monesti rahoitetaan uusien laadukkaampien tarhojen rakentamista, koirien sterilointeja ja kastrointeja, puhumattakaan mittavista ruoka -ja tarvikelahjoituksista, joita ilman moni tarha ei pystyisi toimimaan.
Auttaminen ei keskity ainoastaan eläimiin, vaan monesti apua lähetetään myös yksityisille tarhanpitäjille ja vapaaehtoisille työntekijöille, jotka omistavat koko elämänsä eläinten auttamiselle ja elävät mitä askeettisimmissa oloissa asettamalla eläinten ehdot omiensa edelle. Eräs yhdistys mm. toimitti venäläiselle tarhanpitäjälle lahjoitusrahojen turvin asuntovaunun kodiksi tarhalla riehuneen tulipalon vuoksi, joka tuhosi entisen asunhökkelin.

       HUOM! Miten tunnistat luotettavan rescueyhdistyksen?
  • Yhdistys on rekisteröity, sillä on poliisin myöntämä voimassa oleva rahankeräyslupa ja se noudattaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeita koirantuontiin liittyen -Yhdistys on rekisteröitynyt eläinten maahantuojien Traces-järjestelmään 
  • Tiedotus on avointa ja lahjoitusvaroista tiedotetaan säännöllisesti
  • Yhteistyötahoista tiedotetaan kotisivuilla, miltä tarhoilta koirat tulevat jne
  • Jos yllämainittuja tietoja ei löydy yhdistyksen kotisivuilta on kyseessä mitä luultavimmin koiratrokausbisnes!



Pentutehtailu
Huonon maineen eläinsuojelullisista syistä toimiville yhdistyksille antavat täysin itsekkäistä syistä toimivat koiratrokarit, jotka useimmiten kaupittelevat "isona pieniä monirotupentuja" tai myös usein pieniä rotukoiria kovaan hintaan esimerkiksi Keltaisessa Pörssissä. Koirat tulevat useimmiten pentutehtaista Baltian maista ja niitä ei useimmiten ole rokotettu asianmukaisesti. 

Uutuutena on myös aivan törkeitä huijareita, jotka hyväksikäyttävät ihmisten hyvää tahtoa pahimmillaan esiintyen jopa rescueyhdistyksenä ja kaupitellen koiria mm. Facebookin välityksellä. Tällaiset huijarit on helppo tunnistaa, koska ne eivät täytä yllämainittuja luotettavan yhdistyksen tuntomerkkejä, mutta monet ihmiset eivät näe vaivaa tutkia yhdistysten tai yksityisen henkilön taustoja vaan luottavat sokeasti taitavien kauppiaiden propagandaan.

Myös Suomessa on pentutehtaita sekarotuiseille ja rotukoirille, mutta toiminnan lopettamiseen on hyvin vaikea puuttua, sillä Suomessakin eläinsuojelulaki on aika retuperällä. Mahdolliset tuomiot eläinsuojelurikkomuksista ovat suorastaan naurettavan pieniä sakkoja, eikä ketään ole vahtimassa esim. määrättyä eläintenpitkokieltoa, jolloin toiminta yleensä jatkuu entisen kaltaisena.

Pentutehtailu, koirien salakuljetus sekä yksityisten ihmisten välinpitämättömyys onkin yksi suurin syy siihen, miksi Suomessa eläinlääkäriliiton virallinen kanta rescue-eläimiin on hyvin negatiivinen. Eläinlääkärit näkevät työssään paljon koiratrokareiden parvoon kuolevia pentuja ja yksityisten ihmisten tuomia, väärennettyjen dokumenttien omaavia koiria ja yhdistävät jotenkin ihmeellisesti yksityisten tahojen ja vastuullisten järjestöjen toiminnan toisiinsa. Pentutehtaista voit lukea enemmän täältä.

Miksi ulkomailta?
Moni on kysynyt, eikö kotimassa sitten riitä apua tarvitsevia eläimiä? Miksi tuoda rajan takaa? Vastaan aina, että en näe rajoja apua tarvitsevien välillä. Meillä Suomessa ei onneksi ole löytökoiria juuri nimeksikään, ja ne mitkä löytöeläintaloille joutuvat, saavat usein helposti uuden kodin. Toisin on asia ulkomailla, missä valitettavan suuri osa tarhalle joutuneista koirista joudutaan lopettamaan ikään, luonteeseen ja kokoon katsomatta tilanpuutteen takia. 

Tarhaelämää
Pentuja tulee tarhoille tasaiseen tahtiin. Useimmiten ne löytyvät jostain tienpientareelta hylättyinä tai ne tuodaan pahvilaatikossa tarhan portille. Joskus myös tarhalle joutunut koira on viimeisillään tiineenä ja saa pennut tarhalla. Pennut ja pienet koirat ovatkin melkein ainoita, jotka saavat alkuperämaistaan koteja. Riippuen tarhasta jotkut koirat  lopetetaan heti lakisääteisen kolmen viikon umpeuduttua, mutta monet viruvat tarhalla jopa useita vuosia, vaikka niissä ei olisi mitään vikaa!

Tavallinen näky Viron tarhoilla ovat vanhat, mitä kilteimmät, koko ikänsä jollakin tehdasalueella vahtikoiran virkansa kunniallisesti toimittaneet koirasielut. Julmasti ne hylätään, kun ne tulevat vanhoiksi ja raihnaisiksi. Monesti tarhalla ne lopulta joudutaan lopettamaan, koska moni ei halua vanhoja koiria. Ne eivät koskaan koe, mitä elämä olisi muualla kuin kylmällä betonilla ketju kaulassa


Kodittomia koiria Tallinnan tarhalla (Loomade Hoiupaik)


Photobucket


Photobucket

Photobucket

Photobucket

Kodittomia koiria Virossa Rakveren tarhalla toukokuussa 2012










Kodittomia koiria marraskuussa 2012 Mataron koiratarhalla Espanjassa 








Video espanjalaiselta koiratarhalta


Lisää kuvia espanjalaiselta tarhalta (Protectora Mataro)
Lisää kuvia Rakveren tarhalta (Viro)
 Video Rakveren tarhalta 


Kotihoito
Kotihoitoon tulee enimmäkseen koiria, jotka ovat odottaneet tarhoilla kotia jo pitkän aikaa ja niiden täytyy tehdä tilaa uusille tarhan asukeille ja päästä kotioloihin harjoittelemaan normaalia koiran elämää. Arkojen koirien ja pentujen on myös hyvä päästä nopeasti pois stressaavista tarhaoloista.

Kotihoitoeläimet asuvat luonani, kunnes yhdistys löytää niille kodin. Kotiehdokkaat ottavat yhteyttä yhdistykseen ja tulevat tapaamaan koiraa minun kotiini. Yhdessä yhdistyksen jäsenen kanssa sitten keskustelemme kulloisestakin tapauksesta erikseen, ja koira lähtee vasta sitten, kun sopivin kotiehdokas löytyy. Koirat eivät todellakaan pääse ihan kenen tahansa luokse, joka kotia sattuu tarjoamaan ja joka haluaa "pelastaa" koiran. Meidän tulee olla vakuuttuneita siitä, että koti on pysyvä, eikä koira joutuisi etsimään uutta kotia mahdollisten ongelmien vuoksi, joihin ei olla valmiita panostamaan.

Kustannan eläinten ruokakustannukset itse, mutta yhdistys korvaa mahdolliset eläinlääkärikulut kuittia vastaan. Kyseessä on siis vapaaehtoistoiminta. Luonani on ollut pääasiassa eläimiä Virosta, mutta myös yksi Romaniasta. Vuosien saatossa luonani on ollut hoidossa 14 koiraa (ja tuplasti kissoja). Jokainen koira on hämmästyttänyt ja kummastuttanut luottamuksen ja rakkauden määrällä, mitä ne osoittavat kaiken kokemansa jälkeen. Suurin osa on elänyt vailla kunnon huolenpitoa, unohdettuna takapihalle ketjun päähän, pentuja pyöräytellen ja vailla sosiaalisia kontakteja. Kuitenkin on ollut todella ihmeellistä huomata, miten vaivatta koirat ovat sopeutuneet täysin uuteen ympäristöön ja normaaliin koiranelämään. Suurin osa koirista ei osaa leikkiä leluilla tullessaan, koska ne eivät ole koskaan nähneet leluja..


Luonani olleet koirat ovat pentuja lukuunottamatta olleet heti alusta lähtien sisäsiistejä. Kaikki ovat myös ulkoilleet vapaina, eikä niillä ole ollut aikomustakaan lähteä karkuteille, tai edes pois näkyvistä. Ne ovat tulleet loistavasti toimeen oman koirani kanssa, niinkuin myös kissojen (tämä toki testataan tarhalla, ennen kissalliseen talouteen matkustamista). Yksikään ei ole ollut puolustuskannalla ruuan tai luiden kanssa, mikä olisi täysin luonnollista käytöstä mille vain koiralle, etenkin jos on nähnyt aikaisemmin nälkää. Ne ovat olleet todella hellyydenkipeitä ja rakastavia. Tietenkin tällä ominaisuudella on myös toinen puoli, rescue-koirat voivat omaan ihmiseensä/perheeseensä kiinnyttyä osoittaa vahvaa suojeluviettiä, yksi syy, minkä takia rescueita ei aina suositellakaan ihan ensimmäisiksi koiriksi.


Vain kaksi luonani ollutta koiraa olivat eroahdistuneita, muut osasivat olla yksin moitteetta, siihenhän ne olivat tottuneet. Kaikki kulkivat vetämättä hihnassa, kouluttamatta. Remmirähjäys on ehkä suosituin virolaisten koirien ongelmista. Mikä yleensä johtuu siitä, että ne eivät ole pentuina saaneet sosiaalistua, eli kohdata muita koiria. Remmirähjäys on täysin hallittavissa oikeanlaisen ja määrätietoisen koulutuksen kanssa, mutta vaatii pitkäpinnaisuutta ja oikeanlaista asennetta.



"-Kuka sinä olet? Pikku Prinssi kysyi. Olet hyvin sievä… 
- Minä olen kettu, sanoi kettu 
- Tule leikkimään kanssani, Pikku Prinssi ehdotti. Olen niin surullinen… 
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty. 
- Ai! Anteeksi, sanoi Pikku Prinssi. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi: 
- Mitä tarkoittaa "kesytetty"? 
- Kesytetty on sama kuin "solmia siteitä".. 
- Solmia siteitä? 
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan 
samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa..  
Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua.  
Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. 
Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen 
toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa.  
Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa…  
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen.  
Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi.  
Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. 
Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään.  
Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto.  
- Ole hyvä… kesytä minut! Kettu sanoi. 
- Kyllähän minä mielelläni, Pikku Prinssi vastasi, mutta minulla 
ei ole paljon aikaa.  Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia 
tuntemaan paljon asioita. 
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, 
kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään.  
He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita.  
Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä 
ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? Pikku Prinssi kysyi. 
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi.  
Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta.  
Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään.  
Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista.  
Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi… 
Pikku Prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä. 
Niinpä Pikku Prinssi siis kesytti ketun.  
Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu: 
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään 
- Se on oma syysi, sanoi Pikku Prinssi, en minä halunnut sinulle mitään 
pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut… 
- Aivan niin, kettu sanoi. 
- Mutta nyt alat itkeä! Pikku Prinssi sanoi. 
- Mutta silloinhan et voittanut mitään… 
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. 
Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä.  
-Antoine de Saint Exupéry, Pikku Prinssi



Seuraavaksi kooste luonani asuneista kotihoidokeista. Klikkaamalla kulloisenkin koiran nimeä pääset sen omille yhdistyksen sivuille lukemaan tarinoita ja katsomaan lisää kuvia tarha-ajoilta ja uudesta kodista. 

Klikkaamalla pieniä kuvia näet ne täysikokoisina.


ORANA n. 4kk

Ensimmäinen kotihoidokkini oli sisarensa kanssa tarhalle joutunut Orana. Hain Oranan huhtikuussa 2007 Helsingin satamasta, jonne yhdistyksen jäsenet tarhareissun yhteydessä sen toivat. Oma koirani Rebel hyväksyi tulokkaan rauhallisesti ja onkin aina vastaanottanut hoitokoirat iloisesti ja toiminut hyvänä esimerkkinä ja opettajana vasta kotielämää harjoitteleville koirakavereilleen. Oranaa kävi luonani katsomassa parikin kotiehdokasta ja pääsi ihanan lapsiperheen koiraksi Turkuun, ja veneilee nykyään Merimaskun saaristomaisemissa :)

Orana tarhalla


Ja kotihoidossa

 PhotobucketPhotobucket





Photobucket


Photobucket


Kuvia kodista

Photobucket


Photobucket


SAGA n. 3kk


Seuraava kotihoidokki oli myöskin pentu samaiselta Tallinnan tarhalta kuin Oranakin. Tämän pennun hain itse tarhalta, kun olin Tallinnassa taidenäyttelyäni pystyttämässä. Saga pääsikin sitten heti edustustehtäviin taidenäyttelyn avajaisiin! Ei ehkä kaikista stressittömin vaihtoehto, voisi ajatella, mutta Saga (jonka itse nimesin Neferneferneferiksi Egyptin prinsessan mukaan) nukkui rauhallisesti omassa tai erään siihen ihastuneen näyttelyvieraan, vanhan rouvashenkilön, sylissä :)



Photobucket

Photobucket

Saga ja tuolloin samanikäinen kissani Bindi leikkivät paljon yhdessä. Sitä oli uskomaton seurata, kun en ollut ennen nähnyt koiran ja kissan painivan yhdessä! Saga pääsi riekkumaan Rebelin oppipojan, Kairin, kanssa. Olivat arviolta samanikäisiä palleroita, niin oli kyllä hauska seurata niiden touhuja.

  Photobucket


Saga pääsi aivan loistavaan kotiin Mikkelin Korpikoskeen Ida-koiran ja usean kissan kaveriksi. Ida on tätä nykyä oikein agilitymestari ja varmasti on ollut myös haasteita tämän mitä luultavimmin belgianpaimenkoira malinoisia sisältävän luonteikkaan tytön koulutuksessa.

Kuvia Sagan kodista
Photobucket

 
Photobucket


ARIELLA nyk. Sara n. 5kk

Elettiin alkuvuotta 2008 ja hain Tallinnan tarhalta kotihoitoon Ariellan, josta tulikin sitten perheeni koira isäni ihastuttua tyttöön täysiin. Uudeksi nimeksi tälle särmikkäälle typylle tuli Sara.

Alkuaikoina Sara meni aina selälleen, kun ihminen käveli sitä kohti. Edelleenkin se välillä lukkiintuu, kun siltä pyytää jotain. Sara on oikein hyvä opettaja koirapsykologiassa, ja sen avulla olenkin oppinut paljon uutta arvokasta koirista ja niiden käyttäytymisestä. Sara on ennakkoluuloinen vieraita kohtaan, ja vaatiikin siksi ennakoivaa ja luotettavaa omistajuutta positiivisen koulutuksen saattelemana. Sara on todella aarre, vaikka menneisyyden kummitukset ovatkin mukana loppuelämän. Sara esimerkiksi säpsähtää aina, kun siihen koskee hellästi, jos se ei ensin näe kättä..

Sara tarhalla


 


Ja kotihoidossa 
Photobucket

Photobucket   Photobucket



Kuvia kodista



Photobucket



Photobucket

Photobucket Photobucket


Ja loppu onkin sitten historiaa, Sara on varmaankin universumin toiseksi kuvatuin koira heti Rebelin jälkeen, joten lisää kuvia voipi käydä katsomassa galleriassa. Saralla on myös oma pieni nettisivu täällä.


NOORA
n. 2v

Noora tuli luokseni  Pärnun tarhalta. Nooralta puuttui ilmeisesti onnettomuuden seurauksena toinen silmä. Se ei kuitenkaan haitannut menoa millään lailla, mutta tulevassa kodissa tehtiin korjausleikkaus mahdollisten tulehdusten ja muiden vaivojen takia. Noora oli muiden koirien suhteen hieman ärhäkkä, mutta tutustuttuaan tuli hyvin juttuun. Rebelin kanssa olivat heti kuin paita ja peppu ja Noora on ylivoimaisesti ollut Rebelin suosikkityttö kaikista hoitokoirista. Leikkivät, painivat ja nyhjäsivät keskenään koko ajan ja söivät luita naamat yhdessä. Noora sai kodin jackrusselin, kiinanharjakoiran ja kissan kaverina Tampereelta.


Photobucket

Photobucket

Photobucket Photobucket Photobucket

Photobucket

Photobucket Photobucket

Nooran pikku onnettomuus ;)
Photobucket

Kuvia Nooran kodista


Photobucket Photobucket Photobucket

Photobucket

STEFFANY eli STEFI n. 6kk

Stefi tuli luokseni hassun sattuman kautta. Olin käymässä Tallinnan tarhalla muuten vaan ulkoiluttamassa ja valokuvaamassa koiria, kun aikaisemmin samalta tarhalta kotiutunut Stefi tuotiin  takaisin tarhalle, josta se oli vain pari kuukautta aiemmin saanut virolaisen kodin. Ja koska Stefillä oli rokotukset ja madotukset kunnossa, oli se valmis matkaamaan Suomeen, ja täten suostuin ottamaan suloisen pennun siltä istumalta luokseni.

Stefi tarhalla entisen omistajansa kanssa, joka juuri toi tytön takaisin tarhalle

Photobucket

Laivassa matkalla Suomeen
Photobucket


Kotihoidossa

Photobucket

Rebelin kanssa ohjelmassa pentujumppa
Photobucket


Photobucket Photobucket Photobucket



Stefi sai nopeasti uuden kodin lapsiperheestä Helsingistä. Siellä taisteltiin pitkään ilmeisesti stressiperäisestä sisäsiisteysongelmasta, josta onneksi omistajien kärsivällisyyden avulla päästiin eroon ja nyt Stefi elää täysin normaalia koiran elämää kissakaverinsa ja pikkulasten kanssa :) Ehkä sisälle pissaaminen oli oikea syy, miksi ensimmäinen omistaja sen toi takaisin tarhalle.

Kuvia kodista

 Photobucket Photobucket Photobucket

Photobucket

Photobucket


DAISI n. 2v

Daisi tuli luokseni Rekku Rescun kautta Haapsalun tarhalta. Daisin tarina on yksi niistä surullisista, mutta ikävä kyllä hyvin tavallista naapurimaassamme Virossa.

Kopioitu Daisin sivuilta:
"Daisi on elänyt koko elämänsä ajan ulkona lyhyessä ketjussa paikallisessa kodissa. Daisia on kohdeltu kaltoin ja lyöty, mutta kaikesta huolimatta se haluaa yhä luottaa ihmiseen. Tuntuu niin perin kummalliselta, että tällaisen historian omaava koiruus rakastaa yhä ihmisten seuraa ja on ystävällinen vieraitakin ihmisiä kohtaan. Daisi saa kuljeskella tarha-alueella usein vapaana, sillä se ei halua lähteä tämänhetkisestä kodistaan kauaksi."


Kuva Daisista entisessä kodissaan



Hain Daisin satamasta, jonne yhdistyksen edustajat sen toivat. Muistan aina, miten istuin auton takapenkillä Daisin kanssa, se huokaisi syvään ja panoi pään syliini. Se oli vihdoin päässyt lämpimään ja turvalliseen paikkaan. Uskomatonta, miten näinkin kaltoikohdeltu koira luotti minuun heti täysin.


Kotihoidossa
Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
PhotobucketPhotobucket Photobucket Photobucket

Daisi sai kodin Nurmijärveltä Hukka-koiran kaverina, koirat olivat ensitapaamisesta lähtien parhaat ystävykset ja painivat hurjasti keskenään. Ei varmaankaan ole vauhdista ja tapahtumista puutetta heidän omistajillaan! :)

Kuvia kodista

Photobucket

Photobucket Photobucket

Photobucket


TARA n. 1v
Tammikuussa 2009 Tallinnan tarhalla vierailuni päätteeksi lähti Tara mukaani kotihoitoon. Se oli odottanut kotia tarhalla jo pitkän aikaa, ja on todella ihme, että Taran kaltaista aarretta ei kukaan ollut halunnut itselleen.


Tarhan työntekijöiden kuvia Tarasta tarhan leikki/ulkoiluaitauksessa
Photobucket


Ja Tara laivan hytissä matkalla Suomeen

Photobucket

Photobucket



Tara oli kotihoidossa vain kaksi päivää, kun siihen aikaisemmin tarhareissullansa tutustunut ja sydämensä menettänyt omistaja haki sen omaan kotiin. Ja kun heikko kohtani on harmaat käyttölinjaiset sakemannit, jota Tara kovasti muistuttaa, niin onneksi ei ollut luonani pidempään, koska muuten en olisi pystynyt siitä luopumaan, oli niin valloittava typy.. Tara sai siis kodin lapsiperheestä Jokelasta Bablo-rescuekoiran kaverina. Sielläkin on satunnaisesti kotihoitolaisia lauman jatkeena ja kuten kuvista näkyy, on Tara mitä mahtavin perheenjäsen.

Kuvia Taran kodista
Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

Photobucket

Photobucket


TIINUSKA n. 2v

Tiinuska saapuikin sitten heti Taran jälkeen Rebeliä ilahduttamaan. Tässä oli taas sellainen parivaljakko, joiden kemiat kohtasi ja leikkipainia ja jahtausta oli ilo seurata. Tiinuska oli todella sydämellinen ja kiltti, kaikkien kanssa toimeentuleva neiti.


Tiinuska Pärnun tarhalla




Kotihoidossa

Photobucket Photobucket

Photobucket


Tiinuska tervehtimässä tuntematonta vastaantulijaa

Photobucket



Video Rebelin ja Tiinuskan leikistä



Tiinuska, nykyään Riitu, sai ihanan kodin Veikkolasta. Ensimmäisenä iltana kömpi isännän kainaloon sohvalle eikä tainnut olla moksiskaan maisemanmuutoksesta. Riitu pääsee mökkeilemään Kemiön merimaisemiin ja vaelluksille Lappiin.

Kuvia ja kuulumisia kodista
"Riitu on hyvin sosiaalinen. Hän on kiinnostunut kaikista ihmisistä ja eläimistä, tietysti lajitovereistaan kaikkein eniten koko ja näköön katsomatta. Kun hän näkee lenkillä koiran tulevan taluttajansa kanssa, hän jumii tienvarteen odottamaan, eikä varmasti liiku ennenkuin on saanut tervehtiä molempia. Veikkolassa on paljon koiria ja koirakavereita tulee vastaan usein. Moni on luullut, että Riitu on vielä pentu, kun se on aina valmis leikkimään kaikkien kanssa. Riitu valloittaa helposti jokaisen sydämen, kun hän painautuu jalkoja vasten ja katsoo ruskeilla silmillään rapsutuksia kerjäten. Vieraat, jotka eivät Riitua tunne entuudestaan, pitävät häntä aika pelottavan näköisenä. Olemme sanoneetkin, että Riitu on Lammas-Susikoira - lauhkea lammas suden vaatteissa :) "

Photobucket

Photobucket

Photobucket  

MUTSI 4-5v


Mutsi saapui hoitooni Rekku Rescuen kautta huhtikuussa 2009. Sen tarina on taas tyypillinen Viron koirakulttuurin esimerkki.

"Mutsi on tehdasalueen "epävirallinen vahtikoira", josta kukaan ei oikein tiedä, kenelle se kuuluu. Siksi Mutsi on vain elellyt alueella ja tehnyt pentuja säännöllisin väliajoin, ja nyt alueen suomalainen yrittäjä on alkanut huolehtia Mutsista ja sen pennuista. Hän pyysi yhdistyksen apua Mutsille sekä pennuille, ja etsimme nyt niille koteja ja yhteistyössä paikallisten kanssa huolehdimme Mutsille sekä sen aikamiespoika Höpölle rokotuksen sekä leikkauksen."

Mutsi saapui luokseni ja sillä oli paha haava anturassa, se oli juuri lähtöpäivänä repinyt sen ilmeisesti tarhan kettinkiin. Huolimatta varmasti kipeästä haavasta, Mutsi antoi minun, sille täysin tuntemattoman ihmisen, pestä, puhdistaa ja paketoida tassun. Taas olin saanut luokseni yhden koiramaailman aarteista.


Mutsi Virumaan tarhalla Virossa
Photobucket

Mutsin pennut, Mutsi oli tiineenä, kun se haettiin tarhalle
Photobucket

Mutsin tassuhaava
Photobucket

Ensimmäisenä iltana oli Mutsi hyvin väsynyt pitkästä matkasta ja stressaavasta elämästä tarhalla

Photobucket

Aluksi Mutsi kyttäsi ja jahtasi Bindiä, mutta lyhyen siedätyksen jälkeen tuli Mutsistakin kissojen kaveri
Photobucket

Photobucket Photobucket Photobucket

Photobucket

Photobucket

Tässä syödään raakoja naudanluita täydessä sovussa, Mutsilla jooga-asento
Photobucket

Photobucket

Vapaus koitti!

Photobucket

Photobucket Photobucket Photobucket

Vesihirmu
Photobucket

PhotobucketPhotobucketPhotobucket

Photobucket


Photobucket

Mutsi metsästää käpyjä Päijänteen kansallispuistossa
Photobucket

Photobucket

Photobucket

Mutsi oli kotihoidossa noin kolme kuukautta, pisimpään kaikista. Parikin kotiehdokasta oli, mutta sopivaa kotia ei vain tuntunut löytyvän. Lopulta Mutsi pääsi ihanaan perheeseen Helsinkiin, omakotitaloon.
Mutsi on hoidokeistani ehkä eniten mieleen jäänyt. Se tarjosi sopivasti haastetta remmirähjäyksen takia ja antoi niin paljon mitä herttaisimmalla ja uskollisimmalla luonteellaan. Koira, jonka sydän on puhdasta kultaa.

Kuulumisia ja kuvia Mutsin, eli Nellan kodista
"Viikon aikana tämä ihanuus valloitti meidän kaikkien sydämet. Alussa oli toki hieman koti-ikävää, ruoka ei meinannut maistua ja kaikki uusi tuntui vähän pelottavalta, mutta hyvin nopeasti Nella alkoi kotiutua. Siitä ei keksi mitään pahaa sanottavaa, niin upea otus se on.

Nellasta on paljon iloa; iltaisin se laittaa meidät nukkumaan, vahtii niin kauan vieressä, että viimeinenkin valo on sammutettu. Sitten se kömmii ikiomaan petiinsä näkemään unta kaikista herkuista. Aina kun joku tulee kotiin, oven takana on odottamassa iloinen ja pirteä katse joka piristää pitkiä ja tylsiä päiviä koulussa tai töissä. Tosiaankaan, emme koskaan tule katumapäälle, että Nella muutti perheeseemme. Tänne se kuuluu ja täällä se saa elää lopun elämäänsä onnellisena vailla huolia ja murheita.
Koirakoulu tuli käytyä, ja me ihmiset opittiin miten koiraa koulutetaan. Mutta remmiräyhästä emme ole päässyt eroon. Toki on hyviäkin päiviä ilman mitään tunteen purkauksia, ja huonoja päiviä että KAIKKI koirat pitää rähistä. Mutta kaikesta huolimatta Nella on meille ISOSTI rakas!"


Photobucket Photobucket

Photobucket

Photobucket


DAANA n. 3v
Daana oli samasta kodista aikaisemmin luonani hoidossa olleen Tiinuskan kanssa, ja ne olivat joutuneet tarhalle niiden omistajan sairastuttua vakavasti. Daana oli luonteeltaan todella kiltti ja hellyttävä sydämen-sulattaja, joka reipastui älyttömän nopeasti päästyään pois tarhaoloista.

Daana Pärnun tarhalla
 

Kotihoidossa

 Photobucket Photobucket Photobucket

Photobucket

Daana sai kodin Jokelasta lapsiperheestä, seurana kaksi espanjalaista löytökoiraa ja kolme kissaa. Lähdön hetkellä Daana työnsi päätänsä jalkojeni väliin ja änki syliin, niin nopeasti nämä löytökoirat leimaantuvat omaan ihmiseen.. Mutta hyvin kotiutui ja kodissa on sujunut alusta alkaen mitä parhaiten. Omakotitalo, aivan ihana perhe ja mökki Päijänteen rannalla. Ei voisi paljon parempaa toivoa!

Kuvia Daanan kodista
    


ADA n.2v
Romanialainen Ada tuli luokseni Kodittomien Koirien Ystävät Ry:n kautta. Ada oli kokenut kovia kotimaassaan, jossa eläinsuojelu on todella, todella retuperällä ja eläimiä kohdellaan mitä kuvottavimmilla tavoilla. Ada oli yksi näistä sairaan kohtelun uhreista. Seuraavassa ote Adan sivuilta:

..."Joku oli kaatanut Adan päälle lämmintä tervaa ja sen lisäksi vielä jonkinlaista muovia. Kysymyksessä on luultavasti poikien tekemä ”kepponen”, tällaiset kun ovat Romaniassa todella tavallisia, ja tulos on tietysti usein kohtalokas."





Hain Adan Helsinki-Vantaan lentokentältä ja olin varautunut arkaan ja pelokkaaseen, ihmisiin luottamuksen menettäneen pieneen koiraa. Yllätyinkin suuresti, kun Adasta paljastui mitä reippain, iloisin ja luottavaisin koira. Jälleen kerran sain koskettavan muistutuksen siitä, miten anteeksiantava ja pysyvä koiran luottamus ja uskollisuus ihmistä kohtaan voi olla, vaikka sille ei enää olisi mitään syytä entisten kokemusten takia. Ada hyppäsi heti tyytyväisenä kotisohvalle luuta nakertamaan.

Adan uskalsin päästää poikkeuksellisen aikaisin vapaaksi, koska se käveli koko ajan fleksissä kantapäilläni ja siitä näki, että se ei olisi yksinkertaisesti uskaltanut tai halunnut lähteä mihinkään. Ada leimaantui minuun harvinaisen nopeasti, varmasti toinen koira edesauttoi asiaa. Metsässä kun koitti todellinen vapaus, niin ei ressukka ensin uskaltanut mennä kantapäiltäni mihinkään, pikku hiljaa uskalsi ottaa ilospurtteja ja koira muuttui silmissä pelokkaasta hihnailijasta onnelliseksi koiraksi. Ada ulkoilikin sitten vasta viikon jälkeen melkein poikkeuksetta joka lenkillä syrjäisemmissä paikoissa vapaana. Kiinni ollessaan panikoi selkeästi enemmän kuin vapaana, eikä olisi kyllä lähtenyt kauemmaksi kuin hypännyt syliin turvaan. Sen takia yllätys olikin suuri, kun lopulta Ada joutui vaihtamaan kotia karkailun vuoksi...?

Kotihoidossa
Photobucket

 Photobucket Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket Photobucket Photobucket

Vain kaksi viikkoa kotihoidossa ollut Ada sai kodin Nurmijärveltä. Ada pääsi ensimmäisenä päivänä karkuun kodistaan, vaikka kuinka olimme yhdistysten jäsenten kanssa varoitelleet ja muistutelleet karkaamisen riskistä ja olemaan extra-varovaisia alkuun. Lähdin Rebelin ja Adalle tutun hajuisen viltin kanssa etsintöihin mukaan. Jätimme Adalle turvalliseen paikkaan, läheiseen latoon tutun hajuisen viltin ja ruokaa. Kävin Rebelin kanssa kiertelemässä lähimaastoa, missä Adasta oli viimeinen näköhavainto. En nähnyt tai kuullut mitään, mutta yhdessä kohtaa Rebel selvästi haistoi jotain ja lähti pellolle juoksemaan. Se ei kuitenkaan tuonut Adaa mukanaan, vaikka haistoikin sen jäljet. Jotenkin Rebel tajusi, että Ada piti löytää. Ehkä se aisti hädän äänestäni ja eleistäni, vaikka yritinkin olla mahdollisimman rauhallisesti, etten säikyttäisi mahdollisesti kuulolla olevaa Adaa yhtään enempää.

Muutaman tunnin jälkeen olin jo yhdistyksen jäsenen kanssa lähdössä kotiin etsinnöistä, toivossa, että Ada menisi latoon turvaan tuttujen hajujen pariin. Seuraavaksi olisi tarvinnut hakea loukku, minkä avulla sitten viimeistään olisi saatu Ada turvaan ison autotien lähettyviltä.

Kävin kuitenkin vielä kerran yhdistyksen jäsenen kanssa siellä, missä Rebel oli haistanut Adan.
Huutelin Adaa iloisesti ja pian pimeydestä näkyy tuttu kuono. Ada seisoi kymmenen metrin päässä jähmettyneenä, menin polvilleni maahan ja kutsuin Adaa uudestaan, silloin se juoksi riemuissaan syliini ja pussasi märäksi. Kiipesi syliini ja käpertyi siihen turvaan. Pieni ilon itkuhan siinä pääsi ja vieläkin liikutun siitä muistosta.
Asiantuntijatkaan eivät uskoneet tämän entisen katukoiran antavan kiinni kenellekään ja odotettavissa oli vaikea koiran metsästys. Mutta kaikki olimme todella yllättyneitä, kun Ada tunnisti tutun ja turvallisen äänen, ja miten ihmeellisen syvän yhteyden se oli minuun ja Rebeliin muodostanut vain kahden viikon aikana.

Veimme Adan takaisin kotiinsa. Tyttö oli aivan kuran peitossa, kun oli juoksennellut pelloilla. Pesin Adan ja olin hetken aikaa sen seurana. Tuntui todella pahalta jättää se taakseni, kun näki, miten kiintynyt se oli minuun. Tuntui kuin olisin pettänyt sen luottamuksen.

Valitettavasti Ada joutui etsimään uutta kotia noin vuoden jälkeen, koska itsetunnon kasvaessa alkoi Ada karkailla pihalta jäädessään sinne yksin pidemmäksi aikaa. Perhe ei jostain syystä halunnut rakentaa esim aitausta pihalle, vaikka heiltä oli jo useita muita lemmikkejä kuollut jäätyään läheisen ison autotien uhriksi. Monia kysymyksiä minulla olisi, että miksi se Ada sitten piti jättää yksin pihalle? jne jne...mutta Ada sai uuden arvoisensa kodin, ja nyt odottelen kuulumisia Adan tämän hetkisestä olinpaikasta.


Kuvia Adan kodista




 


ROSE n. 4kk

Rose tuli kotihoitoon Tallinnan tarhalta joulukuussa 2009. Rose sulatti heti kaikkien sydämet, niin ihmisten kuin koirienkin, jopa Saran, jolle en sen aikuistuttua ole hoitokoiria esitellyt. Jos toiset koirat kiusaa Rosea niin Rebel asettuu suojelevasti tyttösen eteen ja jos ei se auta niin häätää muut koirat rähisten pois. Normaalinäky oli Rose Rebelin päällä tai mahdollisimman liki nukkumassa, vaikka Rebel ei normaalisti niin läheisista väleistä välittäisi, niin Roselta sekin oli sallittua.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket Photobucket

Saran kirputuskoulussa
Photobucket

Photobucket Photobucket

Photobucket

Joulunviettoa
Photobucket

Video Rebelistä ja Rosesta laiskan leikin tiimoilla


Rose sai kodin Helsingistä kissojen kaverina ja siellä on sujunut hyvin. Pientä riiviömäisyyttä esiintyi alkuun eroahdistuksen merkeissä, mutta aikuistuttuaan on keskittynyt ilostuttamaan ihmisiä iloisella, leikkisällä ja lupsakalla luonteellaan.

Rose kodissaan

Photobucket

Photobucket Photobucket Photobucket



BLIKA 1-2v

Muistan kuinka tapasin Blikan Tallinnan tarhalla käydessäni siellä ulkoiluttamassa ja valokuvaamassa koiria tammikuussa 2010. Blika haukkui häkissään ja veti kuin höyryveturi päästessään ulos hihnassa. En meinannut pysyä pystyssä ja menin melkein kuin rätti Blikan perässä. Huokaisinkin helpotuksesta, kun sain tytön takaisin häkkiinsä ulkoilun päätteeksi ja ajattelin että siinäpä haastetta jollekin.
Suomessa ollessani parin viikon päästä sain soiton yhdistykseltä, tarhalla oli täyttä ja siten lopetusuhkat päällä, tarhaoloista stressaavalle Blikalle etsittiin hoitopaikkaa. Lupasin ottaa Blikan luokseni, mietin kyllä hetken, että mihinköhän sitä on nyt lupautunut. Blika ei antanut itsestään mitään parhainta ensivaikutelmaa.

Yllätys olikin suuri, kun hain satamasta Blikan ja vastassa oli mitä rauhallisin kaunokainen. Blika käveli alusta lähtien hihnassa kauniisti vetämättä kuin vanha tekijä ja käyttäytyi muutenkin kuin mallioppilas. Tässä taas näki sen, miten suuri vaikutus stressaavilla tarha-oloilla on koiriin. Blika ei joutunut kauan etsimään kotia ja se sai kodin Helsingista uroskoiran kaverina. Blika on yksi sarjassamme kultakimpaleita, joille menetin sydämeni täysin.

Kotihoidossa

Photobucket

Photobucket Photobucket Photobucket

Photobucket

Kuvia ja kuulumisia Blikan kodista
"Blikan lempipuuhia on painiminen ja riehuminen kavereiden kanssa. Blika tykkää leikkiä palloilla ja noutaa keppiä, hautautua lumihankeen ja uida!!! Vettä nähdessään Blika painuu suoraan veten ja ui itsekseen pitkiäkin matkoja. Koirien kanssa voi myös pyöräillä, juoksevat nätisti vierellä. Blika on erittäin lujahermoinen ja itsevarma koira, joka pitää reviiristään ja laumastaan huolta ja on tarvittaessa aika herkästi puolustuskannalla, ei tarvitse siis pelätä minään vuorokaudenaikana ulkona liikkuessa. Kaikki tutut, ikään ja kokoon katsomatta Blika ottaa innolla vastaan ja on todella kiltti koira. Lapset ovat Blikan mieleen. Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä, että löysimme ja saimme kotiimme näin hienon koiran."

Photobucket

Photobucket

Photobucket

DIDI n. 2v

Blika ja Didi saapuivat kotihoitoon samoihin aikoihin  tammi-helmikuussa 2010 Tallinnan tarhalta. Tytöt tulivat heti alusta lähtien todella hyvin juttuun keskenään ja siinä jäi Rebelkin jo taka-alalle tyttöjen pistäessä menemään painin tai juoksemisen merkeissä. Kaikki kolme tulivat loistavasti juttuun. Ainoastaan Didin eroahdistus aiheutti hieman harmaita hiuksia, mutta onneksi kärsivällisten naapureiden avulla pikku hiljaa helpottui sekin ongelma. Didi sai kodin Tampereelta kahden salukin kaverina. Uudessa kodissa paljastui Didin suuri rakkaus saunomiseen ja Didi istuukin omistajiensa kanssa lauteilla joka viikko :)

Photobucket



Kissa-kotihoitolaisia vuosien varrelta
Kirjoitus koskee yhtälailla kodittomia kissoja kuin koiriakin, vaikka tekstissä olenkin keskittynyt koirien oloihin, kissat tarvitsevat aivan yhtä paljon auttajia! 





"Now that I'm home, bathed, settled, and fed,

All nicely tucked into my warm new bed.

I would like to open my baggage Lest I forget,


There is so much to carry - So much to regret.


Hmm... Yes there it is, right on the top -

Let's unpack Loneliness, Heartache and Loss,


And there by my leash hides Fear and Shame.


As I look on these things I tried so hard to leave -

I still have to unpack my baggage called Pain.


I loved them, the others, the ones who left me,


But I wasn't good enough - for they didn't want me.


Will you add to my baggage? Will you help me unpack?


Or will you just look at my things and take me right back?


Do you have the time to help me unpack?

To put away my baggage, To never re-pack?


I pray that you do - I'm so tired you see,


But I do come with baggage - Will you still want me?"

-Evelyn Colbath




Valokuvan voimaan keskittyvä nettisivuni löytöeläimille -linkki-
Sivulta löydät lisää valokuvia kotihoidokeistani, koiratarhoilta ja onnellisista kodin saaneista.



Olen käynyt löytöeläintarhoilla kuvaamassa kotia etsiviä koiria tarkoituksena edesauttaa kodinsaantia. Ennen ja jälkeen-kuvissa ensimmäinen kuva on tarhan työntekijän ottama, jälkimmäinen minun. Lisää kuvia täällä




Miten voit auttaa? 
Tässä muutama esimerkki
-Tarjoamalla kodittomalle koiralle tai kissalle kodin tai hoitokodin
-Osallistumalla järjestöjen toimintaan lahjoittamalla tarhalle ruokaa, ylimääräisiä tarvikkeita, kuten hihnoja, pantoja, petejä yms
-Levittämällä järjestöjen info-lehtisiä koirapuistoihin ja muihin julkisiin paikkoihin
-Ostamalla tuotteita järjestöjen kotisivuilta löytyvistä kaupoista, tuotto 100% eläinten hyväksi
-Lahjoittamalla rahaa yhdistysten tilille erilaisiin projekteihin eläinten hyväksi
-Ryhtymällä koirakummiksi
-Jos sinulla pysyy kamera hallussa niin olisi todella teko käydä tarhalla kuvaamassa kotia etsivia eläimiä.

Kiinnostuitko kotihoitajuudesta? Lisätietoa seuraavista osotteista kulloisenkin yhdistyken sivuilla
Rescueyhdistys Kulkurit (myös kissoja)
Viipurin Koirat
Kodittomien koirien ystävät
Rekku Rescue (myös kissoja)
Kodittomat Bulgarian Koirat
Espanjan Katukoirat

Löytöeläimiä auttavia vapaaehtoisyhdistyksiä
Pro Animals Finland (Apua Romanian koirille, hevosille ja aaseille erilaisin avustusprojektein, ei adoptio-ohjelmaa vaan apu keskittyy ainoastaan kohdemaahan)
Rekku Rescue (Viro, Suomi)
Rescueyhdistys Kulkurit (Viro, Romania)
Kodittomien Koirien Ystävät (Romania)
Viipurin Koirat (Venäjä)
Kodittomat Bulgarian Koirat (Bulgaria)
Kodittomat Koirat (Venäjä)
Espanjan Katukoirat (Espanja)
Kyproskoirat (Kypros)
Nobody's Dog (Serbia)

Täydellinen lista suomalaisista löytöeläimiä välittävistä tai tukevista järjestöistä täällä
Viron eri koiratarhoihin voit käydä tutustumassa täällä

Koiratarhat.com - tiukkaa faktaa löytöeläimiä koskien aina ulkomailta tuonnin eettisyydestä terveyskysymyksiin, koulutusvinkkejä ja infopaketteja. Todella hyvä, kaikenkattava sivusto

Suomalaisia kodinvaihtajia
Kodinvaihtajat.com - suomalaisia yksityisten ihmisten kodinvaihtajia luotettavan yhdistyksen välityksellä
Kodittomat.fi - suomalaisten eläinsuojeluyhdistysten kotia etsivät eläimet koottuna yhdelle sivulle


"Vanha mies käveli rannalla aamunkoitteessa ja huomasi edellään kulkevan nuoren miehen, joka poimi käteensä rannalla olevia meritähtiä ja heitti ne takaisin mereen.
Vanhuksen saavutettua nuoren miehen hän kysyi tältä, miksi tämä teki näin.
Nuori mies vastasi, että rannalle joutuneet meritähdet kuolisivat, mikäli ne jätettäisiin makaamaan aamuaurinkoon. 
“ Rantahan jatkuukilometreittäin ja meritähtiä on miljoonittain”, huomautti vanha mies.“mitä merkitystä työlläsi on?” Nuori mies katsoi kädessään olevaa meritähteä, heitti sen turvaan mereen ja totesi:
“On sillä merkitystä, - juuri tälle meritähdelle.


Meidän meritähtemme, Sara, Rebel, Sadhu ja Kaaos

Rebel
Elämäni saalis, joka siirtyi omistukseeni huonoista oloista n. 1-vuotiaana 2004.



Sara
Entinen kotihoitolaiseni, joka sai kodin perheeni luota 2008. 
Hain Saran Tallinnan koiratarhalta sen ollessa n.6kk ikäinen. 


Sadhu
Pieni suloinen karvakasa, joka löytyi harhailemasta LIDL:n parkkipaikalta Espanjassa tammikuussa 2013. 


Kaaos
Toinen espanjantuliainen Kaaos, joka löysi minut kesäkuussa 2013. 
Kaaos-typyn tarina




Loppusanat Vinny-rescuelta