Vaarin saaressa



10 päivän ihana reissu tuttuihin maisemiin Uudenkaupungin saaristoon on taas takana päin. 




Edellisvuosien saaristoreikkailuihin voit tutustua täällä, Kevät 2008Kesä 2008Kesä 2009. Ja kuvia Kesästä 2010, olen ollut harvinaisen laiska päivittämään blogia tuona vuotena, joten tässä pikakertomus..Saareen tuli kettujahtiin suomenajokoira, joka kyllä menestyksekkäästi ajoi ketun näkyville, mutta onneksi pyssymies oli silloin kalassa ja kettu jäi saamatta! Mikäköhän ajojahti se sellainenkin oli?? No, ainakin koiralla näytti olevan hauskaa, kun juoksenteli pitkin saarta tutka kaulassa ja 10km juostuaan nukahti mökin katolle. Salaa siskoni kanssa olimme hyvin tyytyväisiä tästä, että söpö repolainen sai pitää henkensä..Tosin sitten kaikki sadat saarella pesivät linnut menettivät poikasensa..Joten tiedä sitten, kenen henki on tärkeämpi? Repolainen oli tullut saareen talvella jäitä pitkin, eikä sitä liiemmin tuon kevään jälkeen nähty, ehkä ui turvallisemmille metsästysseuduille.

Pieni kollaasi toukokuulta 2010.


Ja takaisin nykyhetkeen.
Luonnollisesti kamera ei ollut mukana mm. silloin, kun souturetkellämme vastaan ui peura ja sain pitää Rebelistä kiinni kaksin käsin, jottei se olisi lähtenyt kyntämään merta. Tyyntä kesäpäivää säesti sellainen kiva jahtihaukku, kimakka ja epätoivoinen vuh vuh vuh-minua eläinrääkätään-haukku..Jo siinä naapurisaaren mökkeilijätkin tulivat rannalle katsomaan, mitä tapahtuu..

Tai silloin, kun Rebel alkoi metsässä haukkumaan samoin, kuin nähdessään jonkun vieraan ihmisen yhtäkkiä keskellä pöpelikköä. Kutsuin sen luokse ja tuli, ja sitten näin siinä 10m päässä hirven ja vasan. Ja hetken päästä toisenkin vasan!! Siinä sitten henkeäni pidätellen ihailin, kuinka hirviperhe rauhaisaisti jatkoi matkaansa syvemmälle metsään, emon pitäessä hauskaa mörinä-ääntä, kuitenkin rauhallisesti katsellen minua, hätääntymättä. Saraa ei kiinnostanut hirvet, eikä Rebeliäkään, ihme kyllä! Kun muuten tuolla naapurisaaren metsissä juostaan piktin metsiä kuin viimeistä päivää ties minkä eläimen hajujen perässä. On siellä ainakin jäniksiä, peuroja, supikoiria ja kettujakin. Tulevat jäitä pitkin tai uiden.

Lisää kuvia kukkasista ja linnuista sun muista löytyypi erillisestä galleriasta, (ja nämäkin kuvat isompina ja oikean värisinä) Vaarin saaressa 2012.


Matkasimme siskoni asuntoautolla, Sara on matkannut aiemminkin kyseisellä kulkuvälineellä ja oli kuin kotonaan etupenkillä tai takana sängyssä. Rebel ensikertalaisena sen sijaan ei osannut oikein rentoutua takana, istui ja kuikuillen kyttäsi koko ajan etuikkunasta ulos. Joten Rebel sai suosiolla vallata etupenkin ja Sara koisata sängyllä allekirjoittaneen vieressä. Aika mukava tapa matkustaa!



Perillä odotti venematka mökille. Koirat on tottuneita veneilijöitä ja on aina innoissaan menossa mihin vain paattiin. Rebel mieluiten katselisi maisemia seisten ja nostaen etujalat veneen seinämään. Se on kuitenkin vähän liian riskaabelia kovemmassa kuin soutuvauhdissa, kun ei herra ole mikään uima tahi ketteryysmestari.

Sara jätti turkkiaan linnuille pesäainekseksi, karvanlähtö on aivan loputon tänä kesänä...




Rebelkin meni oma-alotteisesti viilentymään ah niin ihanan vilpoisaan meeriveteen













                     Raivotauti iski?
                           Raivorakkaus pikemminkin :)

                        Saran bravuuri "Siis oot niin ihana et mun on pakko maata sun päälläs!!"




  Päätön koira




    Ulkoiluntäyteisten päivien jälkeen oltiin suht väsyneitä pirttihirmuja





 Ruskion jylhää kalliomaisemaa







    Rebelin hienot kulmakarvat..

                           ..vaatis ehkä vähän "nyppimistä"..

    Rebelin hienot tassut







  Rebel  Rebestoteleen elämä koostuu mm. seuraavista seikoista:

    Mietiskelystä sopivissa mittakaavoissa


    Nukkumisesta mitä erikoisimmissa paikoissa



                              ...kerjäämisestä, ts. syvälle sieluun syyttävästi tuijottelua

                           biojäteastiana toimimisesta
 

kivien päälle hyppelystä


    ja vilvoittelusta

   lätäköistä juomisesta


Jopa Saran mielestä vieraatkin on tervetulleita, kunhan niillä on makkaraa!

    Haukea iltapalaksi



Ihme kyllä raakaruokailija ei millään meinannut syödä herkuiksi olettamiani perkuujätteitä raakana! Selkärangan söi, muta loput jouduin keittämään, jotta suostui syömään edes osan. Varsin erikoista tältä kaikkiruokaiselta dyykkarilta! 

"No koita ite syödä näin ruotoista kamaa..:"

             "Selkärangan mä kyl syön mielelläni"

Yritystä oli raakojakin lihaisia paloja rouskutella, mutta lähinnä sekin meni siihen, että niitä piiloteltiin kuonolla tuuppien maan alle, mätänemään kenties?





 

Rebelin kanssa perinteisellä aurongonlaskupaikallamme






Saatiin aivan huippuajatus kokeilla koirien kanssa melomista.. Rebel ei ihan heti tajunnut, että miten tässä vempeleessä matkustetaan.


..mutta kun oikea menoaukko osoitettiin, tunku oli kova



Rebel onnistui änkeämään itsensä ensimmäiseksi salamatkustajaksi


Tyylinsä mukaan rauhallisesti päätä lepuuttaen tehtiin pieni kiekka rannan lähettyvillä

Sara katselee kaihoisasti perään

..kun Rebel pääsi kiertoajelulle, tai siis melonnalle.




Sarankin vuoro tuli


   ilme ehkä kertoo ensijärkytyksestä..


Vaikka Sara ei ehkä nauttinutkaan melontakokemuksesta samalla tyyneydellä kuin Kapteeni Rebel, niin rauhallisesti suoritui koitoksesta


Nyt vuorostaan Rebel katseli Saran perään..



"jos mä vähän autan ni ehkä päästäs rantaan nopeemmin""



Kesken saarenkiertolenkin Sara lähtee usein jossakin välissä lipettiin takaisin lopun lauman luo.. Vaikka muuten ei tosiaankaan koskaan lähde omille teilleen, mutta liian iso riski näemmä jättää muut oman onnen nojaan, ties mitä mökkivarkaita jäisi haukkumatta!
Tässä näkymä kun Rebelin kanssa palasimme lenkiltä, Saran jättäessä meidät jo noin 20min sitten oman onnemme nojaan oli jo ihmislauma nukkumassa ja Sara sitten odotti kotiportailla.





                        Nyt riitti jo ulkoilut tälle päivälle, koirien mielestä..







    Rebelin jousiampuja-rellotus

    Auringonpalvojat


Rebelin mökkikoiranmakkarat loppui ja hätäruuaksi sai sitten vanhaa kunnon puuroa kera voinokareen ja Saran mökkinappuloita (normisti syövät raakaruokaa)



Saran aarteet, ja kyllä, se on peruna.. (Rebeliltä pöllitty)

Aarteita kerääntyy Saran salakammioon pöydän alle, nyt uutuutena Rebeliltä pöllitty luu sekä narurulla..

Tässä uutuutena joku vanha aito luunkappale..Aarteista kallein, eli pieni nystyräinen kumivinkupallo, hävisi heti ensimmäisenä päivänä. Kuitenkin tehdessämme lähtöä ja pakatessamme tavaroita lähti Sara hetkeksi omille teilleen ja palasi rakas pallo suussaan. Oli ilmeisen tarkassa piilossa, mutta ei kuitenkaan unohdettuna, tämä aarteista suurin!


Saaressa pesii paljon lintuja ja siksi vältämmekin liikkumista pesintäalueilla. Törmäsimme kuitenkin tähän pieneen lokinpoikaan, joka piilotteli paljaalla kalliolla. Sara ei ensin edes huomannut pientä palleroa! Kun huomasi, niin otti sen hellästi suuhunsa (vissiinkin se olisi päässyt pöydän alle Saran aarrekammioon)..Laski aarteen kuitenkin vahingoittumattomana heti takaisin, minun kieltäessä..






Onneksi sitten tuli kalasaalista ja koirat sai vähän laadukkaamman iltapalan aamuisen puurokyhäelmän sijaan! Napsin jopa isoimmat ruodot pois ja keitin kalan, kun ei ne sitä raakana suostuneet syömään..

Koitti lähdön hetki ja koirat masentuneena ja sateen kastelemana joutuivat taas jättämään paratiisisaaren taakseen. Tässä ollaan veneessä matkalla mantereelle.



Rebelin mielestä n.22kg painoinen on oikein sopiva sylikoiraksi











Ja automatkan kohokohtia oli kun pääsi haistelemaan avoimesta ikkunasta kesän tuoksuja






   Kävimme kotimatkalla sukuloimassa ja matkaan meinasti tarttua parivuotias Milo





Sara tulee yllättäen hyvin toimeen sitä pienempien koirien kanssa, isompia pelätään ja siten rähjätään..Milon kanssa oli oikein kiva juoksennella.


Rebelillä on parempaakin tekemistä kuin riehua kakaroiden kanssa..


 Matka jatkuu taas










Normaalisti noin neljän tunnin ajomatka venähti 10 tunnin maratooniksi, kun kävimme lisäksi hakemassa rakennus -ja mehiläispesätarvikkeita pitkin mantuja siskolleni. Onneksi päästiin kaikki mukavasti jaloittelemaan reissun varrella ja Rebel olisi mieluusti ryhtynyt kuskiksikin kuskin paikalle.

Epätoivon hetki "Eikö me koskaan olla perillä?"


Okei, oikeesti R luuli lattialla olevan jotain syötävää tai muuta mielenkiintoista

Lopussa asuntoauto oli niin täynnä tavaraa, että rakennustyömaalle heitteillejätetyt kasvit saivat liittyä etupenkkiläisten seuraan, kohti parempaa tulevaisuutta!


Kommentit

Suosituimmat