Vaarin saaressa
10 päivän ihana reissu tuttuihin maisemiin Uudenkaupungin saaristoon on taas takana päin.
Edellisvuosien saaristoreikkailuihin voit tutustua täällä, Kevät 2008, Kesä 2008, Kesä 2009. Ja kuvia Kesästä 2010, olen ollut harvinaisen laiska päivittämään blogia tuona vuotena, joten tässä pikakertomus..Saareen tuli kettujahtiin suomenajokoira, joka kyllä menestyksekkäästi ajoi ketun näkyville, mutta onneksi pyssymies oli silloin kalassa ja kettu jäi saamatta! Mikäköhän ajojahti se sellainenkin oli?? No, ainakin koiralla näytti olevan hauskaa, kun juoksenteli pitkin saarta tutka kaulassa ja 10km juostuaan nukahti mökin katolle. Salaa siskoni kanssa olimme hyvin tyytyväisiä tästä, että söpö repolainen sai pitää henkensä..Tosin sitten kaikki sadat saarella pesivät linnut menettivät poikasensa..Joten tiedä sitten, kenen henki on tärkeämpi? Repolainen oli tullut saareen talvella jäitä pitkin, eikä sitä liiemmin tuon kevään jälkeen nähty, ehkä ui turvallisemmille metsästysseuduille.
Pieni kollaasi toukokuulta 2010.
Ja takaisin nykyhetkeen.
Luonnollisesti
kamera ei ollut mukana mm. silloin, kun souturetkellämme vastaan ui
peura ja sain pitää Rebelistä kiinni kaksin käsin, jottei se olisi
lähtenyt kyntämään merta. Tyyntä kesäpäivää säesti sellainen kiva
jahtihaukku, kimakka ja epätoivoinen vuh vuh vuh-minua
eläinrääkätään-haukku..Jo siinä naapurisaaren mökkeilijätkin tulivat
rannalle katsomaan, mitä tapahtuu..
Tai
silloin, kun Rebel alkoi metsässä haukkumaan samoin, kuin nähdessään
jonkun vieraan ihmisen yhtäkkiä keskellä pöpelikköä. Kutsuin sen luokse
ja tuli, ja sitten näin siinä 10m päässä hirven ja vasan. Ja hetken
päästä toisenkin vasan!! Siinä sitten henkeäni pidätellen ihailin,
kuinka hirviperhe rauhaisaisti jatkoi matkaansa syvemmälle metsään, emon
pitäessä hauskaa mörinä-ääntä, kuitenkin rauhallisesti katsellen minua,
hätääntymättä. Saraa ei kiinnostanut hirvet, eikä Rebeliäkään, ihme
kyllä! Kun muuten tuolla naapurisaaren metsissä juostaan piktin metsiä
kuin viimeistä päivää ties minkä eläimen hajujen perässä. On siellä
ainakin jäniksiä, peuroja, supikoiria ja kettujakin. Tulevat jäitä
pitkin tai uiden.

Matkasimme siskoni asuntoautolla, Sara on matkannut aiemminkin kyseisellä kulkuvälineellä ja oli kuin kotonaan etupenkillä tai takana sängyssä. Rebel ensikertalaisena sen sijaan ei osannut oikein rentoutua takana, istui ja kuikuillen kyttäsi koko ajan etuikkunasta ulos. Joten Rebel sai suosiolla vallata etupenkin ja Sara koisata sängyllä allekirjoittaneen vieressä. Aika mukava tapa matkustaa!
Perillä odotti venematka mökille. Koirat on tottuneita veneilijöitä ja on aina innoissaan menossa mihin vain paattiin. Rebel mieluiten katselisi maisemia seisten ja nostaen etujalat veneen seinämään. Se on kuitenkin vähän liian riskaabelia kovemmassa kuin soutuvauhdissa, kun ei herra ole mikään uima tahi ketteryysmestari.
Sara jätti turkkiaan linnuille pesäainekseksi, karvanlähtö on aivan loputon tänä kesänä...
Rebelkin meni oma-alotteisesti viilentymään ah niin ihanan vilpoisaan meeriveteen
Raivotauti iski?
Saran bravuuri "Siis oot niin ihana et mun on pakko maata sun päälläs!!"
Päätön koira

Ulkoiluntäyteisten päivien jälkeen oltiin suht väsyneitä pirttihirmuja
Ruskion jylhää kalliomaisemaa
Rebelin hienot kulmakarvat..
Rebelin hienot tassut
Rebel Rebestoteleen elämä koostuu mm. seuraavista seikoista:
Mietiskelystä sopivissa mittakaavoissa
Nukkumisesta mitä erikoisimmissa paikoissa
...kerjäämisestä, ts. syvälle sieluun syyttävästi tuijottelua
biojäteastiana toimimisesta
kivien päälle hyppelystä
ja vilvoittelusta
lätäköistä juomisesta
Jopa Saran mielestä vieraatkin on tervetulleita, kunhan niillä on makkaraa!
Haukea iltapalaksi

Ihme kyllä raakaruokailija ei millään meinannut syödä herkuiksi olettamiani perkuujätteitä raakana! Selkärangan söi, muta loput jouduin keittämään, jotta suostui syömään edes osan. Varsin erikoista tältä kaikkiruokaiselta dyykkarilta!
"No koita ite syödä näin ruotoista kamaa..:"
Yritystä oli raakojakin lihaisia paloja rouskutella, mutta lähinnä sekin meni siihen, että niitä piiloteltiin kuonolla tuuppien maan alle, mätänemään kenties?

Rebelin kanssa perinteisellä aurongonlaskupaikallamme
..mutta kun oikea menoaukko osoitettiin, tunku oli kova
Rebel onnistui änkeämään itsensä ensimmäiseksi salamatkustajaksi
Tyylinsä mukaan rauhallisesti päätä lepuuttaen tehtiin pieni kiekka rannan lähettyvillä
Sara katselee kaihoisasti perään
..kun Rebel pääsi kiertoajelulle, tai siis melonnalle.
Sarankin vuoro tuli
ilme ehkä kertoo ensijärkytyksestä..
Vaikka Sara ei ehkä nauttinutkaan melontakokemuksesta samalla tyyneydellä kuin Kapteeni Rebel, niin rauhallisesti suoritui koitoksesta

Nyt vuorostaan Rebel katseli Saran perään..
"jos mä vähän autan ni ehkä päästäs rantaan nopeemmin""
Kesken saarenkiertolenkin Sara lähtee usein jossakin välissä lipettiin takaisin lopun lauman luo.. Vaikka muuten ei tosiaankaan koskaan lähde omille teilleen, mutta liian iso riski näemmä jättää muut oman onnen nojaan, ties mitä mökkivarkaita jäisi haukkumatta!
Tässä näkymä kun Rebelin kanssa palasimme lenkiltä, Saran jättäessä meidät jo noin 20min sitten oman onnemme nojaan oli jo ihmislauma nukkumassa ja Sara sitten odotti kotiportailla.
Nyt riitti jo ulkoilut tälle päivälle, koirien mielestä..
Rebelin jousiampuja-rellotus
Auringonpalvojat
Rebelin mökkikoiranmakkarat loppui ja hätäruuaksi sai sitten vanhaa kunnon puuroa kera voinokareen ja Saran mökkinappuloita (normisti syövät raakaruokaa)
Saran aarteet, ja kyllä, se on peruna.. (Rebeliltä pöllitty)
Aarteita kerääntyy Saran salakammioon pöydän alle, nyt uutuutena Rebeliltä pöllitty luu sekä narurulla..
Tässä uutuutena joku vanha aito luunkappale..Aarteista kallein, eli pieni nystyräinen kumivinkupallo, hävisi heti ensimmäisenä päivänä. Kuitenkin tehdessämme lähtöä ja pakatessamme tavaroita lähti Sara hetkeksi omille teilleen ja palasi rakas pallo suussaan. Oli ilmeisen tarkassa piilossa, mutta ei kuitenkaan unohdettuna, tämä aarteista suurin!
Saaressa pesii paljon lintuja ja siksi vältämmekin liikkumista pesintäalueilla. Törmäsimme kuitenkin tähän pieneen lokinpoikaan, joka piilotteli paljaalla kalliolla. Sara ei ensin edes huomannut pientä palleroa! Kun huomasi, niin otti sen hellästi suuhunsa (vissiinkin se olisi päässyt pöydän alle Saran aarrekammioon)..Laski aarteen kuitenkin vahingoittumattomana heti takaisin, minun kieltäessä..
Onneksi sitten tuli kalasaalista ja koirat sai vähän laadukkaamman iltapalan aamuisen puurokyhäelmän sijaan! Napsin jopa isoimmat ruodot pois ja keitin kalan, kun ei ne sitä raakana suostuneet syömään..
Koitti lähdön hetki ja koirat masentuneena ja sateen kastelemana joutuivat taas jättämään paratiisisaaren taakseen. Tässä ollaan veneessä matkalla mantereelle.
Rebelin mielestä n.22kg painoinen on oikein sopiva sylikoiraksi
Ja automatkan kohokohtia oli kun pääsi haistelemaan avoimesta ikkunasta kesän tuoksuja
Kävimme kotimatkalla sukuloimassa ja matkaan meinasti tarttua parivuotias Milo
Sara tulee yllättäen hyvin toimeen sitä pienempien koirien kanssa, isompia pelätään ja siten rähjätään..Milon kanssa oli oikein kiva juoksennella.
Rebelillä on parempaakin tekemistä kuin riehua kakaroiden kanssa..
Matka jatkuu taas
Normaalisti noin neljän tunnin ajomatka venähti 10 tunnin maratooniksi, kun kävimme lisäksi hakemassa rakennus -ja mehiläispesätarvikkeita pitkin mantuja siskolleni. Onneksi päästiin kaikki mukavasti jaloittelemaan reissun varrella ja Rebel olisi mieluusti ryhtynyt kuskiksikin kuskin paikalle.
Epätoivon hetki "Eikö me koskaan olla perillä?"
Okei, oikeesti R luuli lattialla olevan jotain syötävää tai muuta mielenkiintoista
Lopussa asuntoauto oli niin täynnä tavaraa, että rakennustyömaalle heitteillejätetyt kasvit saivat liittyä etupenkkiläisten seuraan, kohti parempaa tulevaisuutta!
Kommentit
Lähetä kommentti