Lumipaakkuja ja junaseikkailuja

Photobucket

Satunnaisesti olemme saaneet nauttia lumipulverista. Rebel tykkää etsiä nameja lumipenkoista ja saa hieman virtaa keski-iän uuvuttamiin jäseniinsä lumessa tarpoessaan. Tällä hetkellä lunta ei ole, mutta viime viikolla tuli yön aikana yllätyslumi, joka pysyi pari päivää.




Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Hajujen perässä
Photobucket

Photobucket

Photobucket

Viime lauantai oli varsin erikoinen. Olin Pasilassa kaverini luona, joka sanoi, että ilman Rebeliä ei ole asiaa tulla. (enkä kyllä menekään mihinkään, minne Rebel ei saisi tulla) Joten vietimme Rebelin kanssa harvinaista sosiaalista tapahtumaa "näe ystäviäsi Järvenpään ulkopuolella kerran vuodessa". Rebelin ja mun lisäksi kylässä oli arviolta sellainen 4-vuotias Teo-poika äitinsä kanssa. Rebel näytti temppujaan, ja Teo hihitteli tyytyväisenä Rebelin kieriskelyille ja tekokuolemille. Jossain vaiheessa molemmat makoilivat naamatusten pöydän alla, ja yhtäkkiä tämä pikkupoika rääkäisee ihan älyttömän kovaa. Pelästyin ite, että mitä ihmettä tapahtuu, mutta Rebel ilmeisesti vain nosti päätään pojan rääkäisylle, eikä edes käpäläänsä liikauttanut. Kyllä siinä pojan äiti torui lastaan sanomalla "ihan kuka vaan muu koira olisi purrut sultan nenän irti." Ehkäpä poju oppi jotain..ja minä sain muistutuksen siitä, miten ihmeellisen kiltti koira Rebel onkaan. Ite olisin varmasti saanut aikamoisen sätkyn siinä makoillessani..

Kyllä ne pikkulapset helposti saavat päähänpistoillaan joillekin koirille aikamoiset traumat aikaiseksi, ja sitten vielä kehdataan koirapuistoissakin ihmetellä, miksi jotkut koirat pelkäävät lapsia, ja pyöritellään silmiä näille "arvaamattomille ja vihaisille koirille" "Kyllähän nyt päästään terve koira on lapirakas" Kaikkea sitä kuulee. Ja itse olen monta kertaa ollut koirapuistossa todistamassa lasten mitä järkyttävintä käyttäytymistä koiria kohtaan, johon vanhemmat eivät puutu millään tavalla. On jahdattu koiria, potkittu, lyöty kepeillä, heitetty kivillä ja syljetty päälle. noh, tulipas avautuminen, mutta käy sääliksi koiria omistajineen, jotka luokitellaan mielenvikaiseksi lapsipelon takia..

Mutta ei tapahtumarikas ilta loppunut tähän. Ikäväkseni matkalla takaisin Järvenpäähän myöhästyimme junasta, ja jouduimme köröttelemään kännisten ihmisten kanssa yö-junassa. Kaiken lisäksi ei ollut istumapaikkoja. No siinä käytävällä aikamme matkattuamme, alkoi joku hieman maistissa oleva mies juttelemaan Rebelille ja kysyi sitten mikä sen nimi on jne. Pian vapautuikin paikka tätä miestä vastapäätä, ja kyseessä oli selvästi joku aivan über-koirarakas persoona, koska tämä mies rapsutti Rebeliä korvien sisältä ja antoi Rebelin nuolla löytämänstä tuotokset! Sitten tämä mies nostaa Rebelin syliinsä!! SIIS MITÄ!! Kerkesin sanoa että "älä nosta"...koska Rebel on aikaisemmin ollut vain mun sylissä, ja ehkä hetkellissä mielenhäiriössä jonkun perheenjäsenen sylissä, eikä se yleensä nauti sylissä olemisesta. No mitäpä vielä, siinä toi 23kg painava hiukka kurainen jötkylä istui nojaten kyljellään tätä miestä vasten, tassu komiasi miehen olkapäällä, ilmeisen tyytyväisenä paikkansa. Ja mä en vain voinut uskoa näkemääni, siis suomalaisessa junassa tapaa tällaisia ihmisiä. Kyllä hymyilin loppumatkan. Tietenkään keskellä päivää mitään tällaista ei tapahtuisi, olemmehan niin juroa ja ujoa kansaa :)
(Ja toim.huom. koiran korvat on nyt perusteellisesti putsattu, jottei näitä tuotoksia tarvitse kenenkään enää ihmetellä).

Rebelillä taisi olla elämänsä paras junamatka, ja kyllä mullekin jäi alkujärkytyksen jälkeen hymy huulille tapahtuneesta ja matkakin meni nopeasti siinä koirista rupatellessa. Oli kyllä hieman vastuuton koiranomistaja-fiilis kun niin myöhään liikenteessä, mutta Rebel ei pidä yksinolosta, eikä se stressaa ilmeisesti mistään, joten olemme tyytyväisiä. Harmi kun ei ollut kameraa mukana, eikä edes kännykässä kameraa. Se sylijuttu olisi kyllä ollut ikuistamisen arvoinen. Tän miehen vieressä muuten istui nainen, jolla itellään oli kaksi koiraa, ja juttelimme sitten näistä mun kotihoitolaisista, ja hän suuresti arvosti toimintaani. Kiva kuulla välillä niitä positiivisiakin, ennakkoluulottomia kommentteja.

Loppukevennykseksi kuva Sarasta nappaamassa heittämääni luminokaretta
Photobucket

Kommentit

Suosituimmat